Tasa -arvoinen palkkaus on lähestymistapa korvausten myöntämiseen, joka perustuu ansioihin ja tehtävien luokitteluun ottamatta huomioon työntekijän sukupuolta. Tämä käsite, joka esitettiin usein samasta palkasta samasta työstä, sai suuren suosion 20 -luvulla, kun naisten oikeuksia laajennettiin monissa maissa. Keskustelut tasa -arvoisesta palkkauksesta jatkuvat, koska edelleen on teollisuudenaloja, joilla naiset, jotka suorittavat samoja työtehtäviä kuin miespuoliset kollegansa, saavat palkkoja, jotka ovat pienempiä kuin miehille maksettava korvaus.
Peruskäsite samasta palkasta perustuu yksilön kokemukseen ja asiantuntemukseen, eikä siinä oteta huomioon mitään kyseisen sukupuolen perusteella. Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että mies ja nainen, joille annetaan sama tehtävänimike ja jotka suorittavat samat tehtävät osana työtehtäviään, saavat saman peruspalkan. Jos oletetaan, että heidän taitonsa ja tuottavuutensa ovat suurin piirtein samat, tämä tarkoittaa, että jokainen ansaitsee samoja ansioita ajan myötä ja saa samanlaisia lisäetuja vuosien varrella, kun he ovat työnantajan palveluksessa.
Työntekijät luovat tasapuolisen palkan hyödyntämiseksi työpaikalla objektiivisen pätevyyden, joka soveltuu organisaation minkä tahansa työtehtävän erityispiirteisiin. Sukupuoli ei ole tekijä kyseisiin tehtäviin palkkaamisen tai ylennyksen kannalta, vaan vain hakijan kyky suorittaa osoitetut tehtävät. Tätä tarkoitusta varten sukupuolen mainitseminen palkka- ja palkkaohjelmien laatimisessa, kaikkiin tehtäviin liittyviin bonusohjelmiin ja jopa ylennysten tai jatkokoulutusohjelmiin osallistumisen huomioon ottaminen perustuu ansioihin eikä työntekijän sukupuoleen.
Saman palkan käsite tuli yleisemmäksi monilla toimialoilla 20 -luvun loppuun mennessä, mutta pyrkimykset varmistaa sama palkka samasta työstä jatkuvat monissa liiketoimintaympäristöissä ympäri maailmaa. Joissakin tapauksissa pyrkimykset perustaa korvaus taitoihin ja kokemuksiin sukupuoleen katsomatta vaikuttavat tiettyjen kulttuurien pitkät perinteet. Kansallisen tason työlainsäädäntö ja -määräykset ovat usein välttämättömiä tasa -arvoisen palkan edistämiseksi ja tarjoavat usein puitteet arvioitaessaan, käyttävätkö työnantajat palkkausaikatauluja suorituksen eikä työntekijöiden sukupuolen perusteella.