Lohkorajoitukset, joita pidetään yhtenä yleisrajojen muotona, ovat rajoituksia korvausten kokonaismäärälle, jonka vakuutusyhtiöt maksavat korvauksista, jotka liittyvät yksittäisen kaupunkikorttelin tapahtumiin. Rajoitukset perustuvat useisiin tekijöihin, joiden avulla vakuutusyhtiö voi laskea lohkon luokituksen ja määrittää enimmäismäärän, jonka yhtiö on valmis vakuuttamaan määritellyn alueen kiinteistönomistajille. Kun hyvin yleinen prosessi, monet yritykset ovat päättäneet poistaa lohkorajoitukset 20 -luvun jälkipuoliskolta lähtien, eivätkä ne takaa vakuutusta yksittäisen asiakkaan olosuhteiden perusteella.
Lohkorajojen määrän määrittäminen tietylle kaupunkikorttelille merkitsisi tyypillisesti korttelista löydetyn kiinteistön arviointia, mutta myös paikalla olevien rakennusten ja liiketoiminnan luonteen arviointia. Myös muut tekijät, kuten alueen rikollisuus, otettaisiin huomioon. Näiden tietojen perusteella vakuutusyhtiö voisi laatia korttelille luokituksen ja käyttää sitä ohjeena vakuutusten myöntämisessä asiakkaille, jotka omistavat alueella omaisuutta. Kun luokituksen määrittämä enimmäismäärä on saavutettu, yritys ei enää allekirjoita lisäkäytäntöjä kyseisestä lohkosta löytyville kiinteistöille.
Lohkorajoitusten tarkoituksena oli suojella vakuutusyhtiön etuja ja mahdollistaa kuitenkin liiketoiminnan hankkiminen kiinteistönomistajilta. Rajoittamalla kattavuuden, jonka yritys ulottaisi kaikille asiakkaille tietyssä kaupunkikorttelissa, palveluntarjoaja rajoitti tehokkaasti sitä, kuinka paljon se maksaisi korvauksista, jos jokin suuri katastrofi vaikuttaisi haitallisesti kaikkiin korttelin asiakkaisiin. Teoriassa tämä tarkoittaisi, että jopa pahimmassa tapauksessa vakuutuksenantaja pysyisi taloudellisesti maksukykyisenä ja pystyisi täyttämään nämä vaatimukset, kun ne olisi tutkittu ja hyväksytty asianmukaisesti.
Vaikka lohkorajat eivät ole niin yleisiä kuin aiemmin, tämä prosessi on edelleen käytössä, etenkin kaupunkialueilla. Koska vakuutuslainsäädäntö vaihtelee jonkin verran maasta toiseen, tarkka prosessi vakuutusturvan ja korvausvaatimusten rajojen määrittämiseksi kaupunginosaa kohti on tietyssä maassa vallitsevien määräysten mukainen. Vakuutusasiamiehet ovat tietoisia siitä, koskevatko lohkorajoitukset tiettyä kaupunkikorttia vai eivät, ja voivat neuvoa mahdollisia asiakkaita vakuutuksen enimmäismäärästä, jonka he ovat valmiita vakuuttamaan.