Pääomitusaste on lähinnä korkoa, jota käytetään tulojen muuntamiseen jonkinlaiseksi omaisuuserän realisoitavaksi arvoksi. Ehkä helpoin tapa ajatella pääomitusprosenttia on harkita omaisuuserän alkuperäisen hankintamenon suhdetta suhteessa omaisuuden tuottamaan tulomäärään tietyn ajan kuluessa. Tästä näkökulmasta pääomitusaste voi olla suhteessa omaisuuden omistamiseen liittyviin tuloihin.
Aktivointiprosentin laskeminen on hyvin yksinkertaista. Pohjimmiltaan tarvitsemme tietää omaisuuserän pääomakustannukset sekä omaisuuserän tietyn ajanjakson aikana tuottamat kokonaistulot. Näiden kahden luvun välisen suhteen laskemalla määritetään omaisuuserän pääomitusaste.
Aktivointiprosentti voidaan laskea hankintahetkestä kuluvan päivämäärän tai minkä tahansa ajanjakson välillä. Jotkut sijoittajat haluavat laskea koron tietyille tilikausille, kuten kuukausittain tai neljännesvuosittain. Tulosten vertailu voi osoittaa, onko pääomakorko muuttunut kaudelta toiselle, mikä voi auttaa sijoittajaa määrittämään, kannattaako omaisuuden säilyttäminen.
Ymmärtäminen aktivointiprosentin suhteessa normalisoituneisiin tuloihin voi myös auttaa sijoittajaa ennakoimaan hyödykkeestä ennakoitavia tulevia tuloja. Tulevia projekteja tehdessään sijoittaja saattaa haluta myös leikata pääomituksen diskonttokorolla, joka perustuu lukuun eri kausien lasketusta korosta ja keskiarvon perusteella. Osana prosessia sijoittaja saattaa haluta ottaa huomioon erilaisia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa aktivointiasteeseen tulevina kausina. Näitä tekijöitä ovat muun muassa osakemarkkinoiden vaihtelut, muuttuvat taloudelliset olosuhteet, muutokset kuluttajien mieltymyksissä ja lisääntynyt kilpailu markkinoilla.