Käteisperintö on yksi monista perintötyypeistä, jotka edunsaaja tai perillinen voi saada. Tämä perintö on omaisuuden tai muun omaisuuden muodossa eikä käteisenä tai käteisenä. Perintöjä koskevista laeista riippuen sillä lainkäyttöalueella, jossa käteisperintö vastaanotetaan, perillistä voidaan tai ei välttämättä tarvitse maksaa tuloveroa käteisestä, ja hän voi myös välttää perintöverovelvoitteita.
Koska lait vaihtelevat kuolemantapausten ja käteisperintöverojen suhteen, on tärkeää kuulla asianajajaa, joka tuntee perintörahaa koskevat nykyiset lait. Perintöasiantuntija on yleensä tietoinen kaikista kynnyksistä, joita voidaan soveltaa perinnön määrään. Esimerkiksi perintöasiamies voi pystyä vahvistamaan, että käteisperinnön summa ei ole lainkaan tuloveron alainen eikä myöskään perintöveron alainen, koska kokonaissumma on alle voimassa olevan lainsäädännön määritetyn kynnyksen. Samaan aikaan asianajaja voi havaita, että käteisperinnön määrä ylittää tämän kynnyksen, ja voi neuvoa perillistä, mitä toimenpiteitä voidaan mahdollisesti tehdä perintöveron välttämiseksi tai ainakin minimoimaan kyseisen verovelvollisuuden määrä.
Käteisperinnön tila ei välttämättä ole sama kaikille verovirastoille. Liittovaltion virasto voi päättää, että perintö ei ole tulo- tai perintöveron alainen, vaikka summa on otettava huomioon vuosittaisessa veroilmoituksessa. Samaan aikaan osavaltion tai läänin verovirasto voi katsoa, että perinnön määrä on perintöveron alainen kyseisellä paikallisella lainkäyttöalueella sovellettavien lakien perusteella.
On tärkeää huomata, että omaisuuden, kuten kiinteistön, perintöön sovellettavat lait ovat yleensä erilaisia kuin käteisperintöön sovellettavat lait. Poikkeuksiakin on. Jos esimerkiksi käteisperintö on jonkinlainen mahdollisuus saada eläkettä, henkilökohtainen eläketili (IRA) tai yksilöllinen säästötili (ISA), toimivaltainen kansallinen tai valtion verovirasto voi nähdä perinnön enemmän omaisuutena kuin käteisellä. Pätevän ja pätevän asianajajan apu on erityisen tärkeää silloin, kun käteisperinnön luonne ei ole selvä sen suhteen, miten se luokitellaan nykyisen lainsäädännön mukaan.