Harrastustappio on taloudellinen menetys, jota ei voida vaatia elinkeinoverovähennyksenä, koska se on seurausta toiminnasta, jolla ei ole ollut tarkoitus tuottaa voittoa. “Harrastuksen menetyksen” tarkka määritelmä vaihtelee lainkäyttöalueen mukaan. Vaikka termiä käytetään yleisimmin Yhdysvalloissa, myös muissa maissa voi olla veropolitiikkaa, joka rajoittaa mahdollisuutta hakea verovähennyksiä kuluista, jotka eivät ole todellista liiketoimintaa. Harrastustappiosääntö auttaa ehkäisemään veropetoksia kieltämällä verovähennyksiä kuluista, jotka eivät varsinaisesti liity voittoa tavoittelevan liiketoiminnan toimintaan. Jos yksityishenkilön toimintaa ei pidetä laillisen elinkeinon harjoittamisen kannalta tarpeellisena, veroviranomainen voi luokitella hankkeen harrastukseksi ja harrastukseen liittyviä kuluja rajoitetaan usein ankarasti verolailla. Esimerkiksi Yhdysvalloissa harrastuskulu voidaan ottaa vain eriteltynä vähennyksenä.
Yhdysvalloissa ja muissa maissa yrityksiä harjoittavat henkilöt voivat vähentää bruttotuloistaan yrityksen johtamiskustannukset. Nämä kulut, kuten matkat, viihde ja toimiston tai muun laitoksen ylläpitokustannukset, voivat olla huomattavia. Tämän seurauksena yrittäjä saattaa pystyä rajoittamaan vakavasti verovelvollisuuttaan vähentämällä nämä kustannukset. Valtion verovirastot, kuten Internal Revenue Service (IRS), ovat tietoisia siitä, kuinka nämä rajoitukset voivat vähentää verotuloja, ja ovat siten luoneet harrastustappiopolitiikkaa, joka määrittelee verotuksen kannalta laillisen liiketoiminnan luonteen.
Tilanteissa, joissa yrittäjä hakee erilaisia kuluja ja tappioita verovähennyksinä, veronkeräysvirasto voi tutkia tai tarkastaa verovelvollisen vaateet harrastustappiosääntöjä noudattaen varmistaakseen, että vähennykset ovat olleet oikeutettuja. Yhdysvalloissa verotutkija tutkii yritystä ja sen omistajaa koskevia tietoja selvittääkseen, onko yritys todellinen yritys vai harrastus sen omistajalle. Harkitaan muun muassa sitä, luottaako omistaja liiketoiminnan tuottoon ja ovatko tappiot seurausta odottamattomista tapahtumista vai ovatko syntyneet liiketoiminnan alkuvaiheessa. Tutkija voi myös tarkastella yrityksen taloudellisia tietoja, jotka kattavat usean viime vuoden. Tilanteissa, joissa yritys on tuottanut voittoa nykyistä tilintarkastusta edeltävinä vuosina, tutkija saattaa todennäköisemmin pitää liiketoiminnasta tehtyjä vähennyksiä laillisina.