Eläkevaje on olemassa silloin, kun yrityksellä ei ole riittävästi rahaa varatessaan työntekijöidensä eläkemaksuvelvollisuutta. Eläke on jäännösmaksu, jonka työntekijä saa säännöllisesti, yleensä kuukausittain, sen jälkeen kun hän on jäänyt eläkkeelle vakituisesta työstään. Työnantajat maksavat nämä jäännösmaksut eläkerahastosta, joka on nimenomaan varattu tähän tarkoitukseen. Jos eläkerahastolla ei ole riittävästi rahaa täyttämään kaikkia työnantajan odottamia velvoitteita, tämä vaje voi olla olemassa.
Yhdysvalloissa kaikki työnantajat eivät tarjoa eläkkeitä, eikä mikään laki velvoita heitä siihen. Jotkut työnantajat tarjoavat eläkettä vapaaehtoisesti etuina työntekijöilleen houkutellakseen päteviä tai ammattitaitoisia työntekijöitä. Toiset tarjoavat eläkettä neuvottelujen ja ammattiliittojen vaatimusten seurauksena.
Vaikka laki ei velvoita yrityksiä maksamaan eläkkeitä, laki asettaa säännöt eläkerahaston perustamisen jälkeen. Koska työntekijät ovat riippuvaisia luvatusta eläkkeestä, työntekijöiden eläketuloturvalaki (ERISA) säätelee eläkerahastojen saatavuutta tilanteissa, joissa eläke on luotu. ERISAn mukaan eläkejärjestelyä tarjoavilla työnantajilla on oltava kyseinen järjestely tietyn ajan kuluttua. Kun eläke on liidytty tietylle työntekijälle, työnantajalla ei ole laillista lupaa nostaa eläkettä ja hänen on maksettava eläke täysimääräisesti lupauksensa mukaisesti.
Koska yritykset ovat laillisesti velvollisia maksamaan nämä eläkkeet, on perustettava eläkerahasto varmistaakseen, että rahat ovat käytettävissä. Rahastossa on oltava riittävästi käteistä varmistaakseen, että eläkevelvoite voidaan täyttää kaikkien ansaittujen työntekijöiden ja kaikkien tällä hetkellä eläkettä saavien työntekijöiden osalta. Jos varat eivät riitä, syntyy eläkevaje.
Eläkevaje voi johtua useista syistä. Yritys, joka sijoittaa eläkkeen osakemarkkinoille tai yhtiön osakkeisiin, voi kokea eläkevajetta esimerkiksi, jos osakemarkkinasijoitusten arvo laskee tai jos yhtiön osakkeiden arvo laskee. Kun tämä eläkevaje on olemassa, yritys on edelleen velvollinen suorittamaan maksut, jotka se on luvannut työntekijöilleen. Sen on tehtävä se tuloistaan ja tuloistaan sen sijaan, että se ottaisi eläkerahastosta. Tapauksissa, joissa työnantajat menevät konkurssiin tai heillä ei ole rahaa maksaa, eläkkeitä takaavat valtion virastot ryhtyvät yleensä lopullisen keinon suorittamaan luvattuja maksuja työntekijöille.