Toisessa maailmansodassa miljoonia amerikkalaisia ja brittejä kannustettiin istuttamaan voittopuutarhoja, yksityisiä puutarhoja takapihoilleen ja tyhjiä kohteita, jotka on suunniteltu vähentämään tuoretuotteiden kysyntää. Kasvattamalla omaa ruokaaan ihmiset voivat myös täydentää annoksiaan, joita joskus rajoitettiin sen varmistamiseksi, että joukkoilla oli tarpeeksi ruokaa. Ison -Britannian ja Amerikan hallitukset käyttivät myös voitonpuutarhakonseptia moraalin tehostajana, mikä osoittaa, että jokainen kansalainen voisi jollakin tavalla osallistua sotatoimiin.
Voitonpuutarhan ajatus hallituksen näkökulmasta oli, että kannustamalla ihmisiä kasvattamaan itse ruokansa hallitus voisi saavuttaa alemmat tuotteiden hinnat. Tämä puolestaan alentaisi kustannuksia joukkojen toimittamisessa. Kasvamalla ruokaansa kansalaiset kompensoivat myös puutteita, jotka johtuvat työvoiman puutteesta peltotyössä ja armeijan suuresta maataloustuotteiden kysynnästä. Voitonpuutarhat tarjosivat myös paikan, jonka ympärillä kansalaiset voisivat kokoontua ja edistää yhteisön osallistumista sotatoimiin.
Voitonpuutarhoja syntyi kaikenlaisiin paikkoihin. Takapihan puutarhat olivat yleisiä, ja jotkut yhteisöt ottivat haltuunsa tyhjät erät ja muuttivat ne voitonpuutarhoiksi sodan ajaksi. Useat kaupungit omistivat myös julkisten puistojen tiloja, kuten Lontoon kuuluisan Hyde Parkin, voittopuutarhojen perustamiseen, popularisoivat ajatusta ja tarjoavat tilaa ihmisille, joilla ei ollut tilaa puutarhaan.
Yli 20 miljoonaa ihmistä pelkästään Yhdysvalloissa istutti voitonpuutarhoja toisen maailmansodan aikana, ja nämä sota -ajan puutarhat olivat tärkeä ruokalähde monille perheille. Voitonpuutarhan ruokia, joita ei kulutettu heti, voitaisiin säilyttää myöhempää käyttöä varten tai antaa heikommassa asemassa oleville yhteisön jäsenille, ja joistakin voitopuutarhoista tuli erittäin onnistuneita yhteisön ponnistelujen ansiosta.
Sodan päätyttyä voittopuutarhaliike hylättiin suurelta osin, koska ihmiset odottivat elintarviketuotannon palaavan sotaa edeltäneelle tasolle. Itse asiassa erityisesti Iso -Britannia kamppaili ruoan puutteen kanssa useita vuosia sodan jälkeen, koska kesantojen palauttaminen täyteen tuotantoon kesti jonkin aikaa. 20 -luvun loppupuolella voittopuutarhaliike koki elpymisen, ja paikallisesti kasvatetun, luomuruoan kannattajat kannustivat ihmisiä istuttamaan voittopuutarhoja hankkimaan itselleen ruokaa ja edistämään paikallisia tuotantotapoja.