Aurinkoa syntyy, kun aurinko tuottaa koronaalisen massan ulosheiton, joka on massiivinen aurinkotuulen ja sähköisesti varautuneiden hiukkasten purkautuminen avaruuteen. Kun nämä hiukkaset tulevat maan ilmakehään sen kahden magneettisen navan lähellä ja törmäävät kaasuihin, kuten happiin ja typpeen, nämä kaasut säteilevät värikästä valoa. Useimmat ihmiset tietävät revontulista (Aurora Borealis), mutta myös eteläisen pallonpuoliskon asukkaat saavat vaikuttavia valonäytöksiä lähes identtisten etelävalojen (Aurora Australis) muodossa.
Kun aurinkotuulet puhaltavat:
Upeat etelävalojen esitykset näkyvät parhaiten Tasmanian ja Uuden -Seelannin eteläisimmiltä alueilta sekä Etelämantereelta.
“Aurorat ovat yleisempiä ja kirkkaampia aurinkokierron intensiivisen vaiheen aikana, jolloin koronaaliset massanpoistot lisäävät tuulen voimakkuutta”, kertoo The Aurora Chaser’s Handbookin kirjoittaja Margaret Sonnemann.
Paras aika katsella etelävaloja on syksyn ja talven aikana eteläisellä pallonpuoliskolla (maaliskuusta syyskuuhun).