Elinajanodote määritellään keskimääräiseksi eliniän tietyn iän ja kuoleman välillä. On olemassa matemaattisia kaavoja, jotka voivat määrittää yksilöllisen elinajanodotuksen ja suuremman väestön elinajanodotuksen. Jälkimmäisessä tapauksessa elinajanodote voidaan laskea väestön elinikätaulukosta.
Tämä kaavio on laadittu tilastoanalyysin perusteella. Kuolleisuusaste tai kuolleisuusaste määritetään populaation jokaiselle ryhmälle. Tämän jälkeen kuolleisuuslukuja käytetään eloonjäämiskäyränä tunnetun kaavion muodostamiseen. Tästä kaaviosta voidaan laskea elinajanodote. Elinajanodotekaava otetaan laskemalla ensin väestön eloonjäämistodennäköisyys joka vuosi elinikätaulukossa.
Oletetaan, että elämätaulukko heijastaa miljoonan ihmisen väestöä vuodesta 1 alkaen. Jos vuoteen 1940 mennessä 1941 100,000 näistä ihmisistä on kuollut, 900,000 1 on jäljellä. Siksi ensimmäisen vuoden kuolleisuus on 10 prosenttia ja eloonjäämistodennäköisyys 90 prosenttia eli 0.90. Kun lasketaan yhteen kaikki nämä todennäköisyydet jokaiselta seuraavalta vuodelta – elinikätaulukon enimmäisikään asti – voidaan laskea elinajanodotetuloksia. Tilastotyöntekijät lisäävät usein puoli vuotta kokonaistulokseen, koska useimmat ihmiset elävät vähintään puolivälissä viimeisen syntymäpäivänsä jälkeen.
Elinajanodotteen laskemiseen voivat vaikuttaa monet tekijät. Ihanteellisessa populaation eliniän taulukossa olisi suuri edustava otos ja se kattaisi vähintään 100 vuotta poikkeavien vaihteluiden ja kattavien tulosten mahdollistamiseksi. Useimmat elinikätaulukot edustavat kuitenkin paljon lyhyempää ajanjaksoa, mikä johtaa vaihtelevampiin estimointimittauksiin yksittäisille vuosille ja siten enemmän virhevaraa. Muita tilastoja, jotka voivat vääristää väestön elinajanodotetta, ovat imeväiskuolleisuus ja vanhuskuolleisuus. Ennen 1-vuotiaiden imeväisten ja yli 70-vuotiaiden aikuisten kuolleisuusaste on korkeampi kuin missään muussa ikäryhmässä eri väestöryhmissä, joten nämä luvut voivat vaikuttaa haitallisesti väestön kokonaiselinajanodotteeseen, jos niitä painotetaan liikaa.
Elinajan laskemisella on useita käyttötarkoituksia. Muinaisen Rooman ajoista lähtien ihmiset ovat pyrkineet määrittämään elinajanodotensa jossain muodossa. Nykyaikana kaava kehitettiin auttamaan vakuutusyhtiöitä määrittämään korkonsa. Nykyaikaiset sovellukset vaihtelevat väestön yleisen elämänlaadun ja terveyden määrittämisestä väestön eri osaryhmien elämäntapaerojen määrittämiseen.
Tiedemiehet ovat käyttäneet kykyä laskea elinajanodote johtaessaan useita tärkeitä havaintoja. Esimerkiksi elinajanodote on yleensä keskimäärin korkeampi naisilla, korkeammalla sosioekonomisella ryhmällä sekä valkoihoisilla ja aasialaisilla. Lääketieteen ja teollisuuden edistyminen monissa osissa maailmaa kuluneen vuosisadan aikana on myös pidentänyt merkittävästi väestön elinajanodotetta monissa maissa. Vuodesta 2010 lähtien joidenkin arvioiden mukaan maailman odotettavissa oleva elinikä on 67.2 vuotta, mikä on 20–30 vuoden kasvu 20-luvun alusta.