Kilpikonnat ovat yksi suosituimmista matelijoiden lemmikeistä. Ne vaativat asianmukaista ja tarkkaavaista hoitoa. Oikea ruokavalio ja juomavesi ovat ehkä tärkeimpiä näkökohtia. Ruoan tarpeisiin kuuluu yleensä lehtivihreitä tuotteita ja ravintolisiä. Elinympäristöjen valinta riippuu suurelta osin lemmikkikilpikonnasta.
Ruoka ja vesi ovat tietysti avain lemmikkikilpikonnien asianmukaiseen hoitoon. Ruoan erityistarpeet vaihtelevat lajeittain, mutta useimmat kilpikonnat hyötyvät lehtivihanneksista. Ravintolisät, erityisesti kalsium, voidaan joutua lisäämään ruokavalioon. Lisäksi matalan vesikulhon tarjoaminen ei ainoastaan anna lemmikkikilpikonnalle tarvittavaa juomavettä, vaan se voi myös auttaa lemmikkiä pysymään viileänä.
Lemmikkikilpikonna voi olla hidas ja kieltäytyä syömästä, varsinkin jos se sopeutuu uuteen elinympäristöön. Lämmin vesi voi lievittää näitä reaktioita. Luontotyyppi, jossa on muutamia huvikohteita, kuten kiviä tai tunneleita, auttaa myös kilpikonnaa stimuloimaan. Lisäksi suositellaan piilolaatikoina tunnettuja rakenteita, koska ne antavat kilpikonnalle lisäsuojaa ja tilaa. Hellävarainen ja harvinainen käsittely on ehkä paras lähestymistapa pelottavaan kilpikonnaan.
Elinympäristö on toinen tärkein huolenaihe lemmikkikilpikonnan hoidossa, ja yksi tärkeä näkökohta on, asuuko kilpikonna pääasiassa sisällä tai ulkona. Ei ole epätavallista, että tietyt lajit ulottuvat reilusti yli 12 tuumaa (noin 30.5 senttimetriä), ja joidenkin lajien kokonaispituus voi nousta 24 tuumaan (noin 61 senttimetriä). Jos henkilö omistaa suuremman lajin, kuten sulcata ja leopardikilpikonnat, on suositeltavaa käyttää ulkoilua. Ilmasto on myös huomioitava, koska jotkut kilpikonnat eivät reagoi hyvin liian kylmään tai liian kuumaan säähän.
Ulkoympäristö on rakennettava kilpikonnan koon ja sopeutumiskykyä ajatellen. Jos omistaja asuu kuumassa ilmastossa ja hänellä on kilpikonna, joka ei ole sopeutunut tällaiseen säähän – esimerkiksi punojalkaiset tai keltajalkaiset -, varjostus tai vesi- tai mutareiät on varustettava jäähdytyskeinona. Lämmityslähteitä voi ostaa kylmempään ilmastoon, tai omistajat saattavat haluta siirtää kilpikonnia tilapäisesti autotalliin tai muuhun suojaan erittäin kylmän sään vuoksi.
Kilpikonnan elinympäristön säilyttäminen sisätiloissa olisi myös toteutettava tiettyjä tekijöitä silmällä pitäen. Toiseksi kilpikonnan koko on edelleen tärkeä. Pienet kilpikonnat voivat mukavasti asua lasiakvaariossa tai säiliössä. Suuremmat lajikkeet vaativat kuitenkin suuremman kotelon, kuten sekoitusaltaiden tarjoamat. Ihannetapauksessa elinympäristössä tulisi olla hieman värillisiä esteitä, jotta kilpikonna ei yritä murtaa rakennetta.
Lisäksi kilpikonnat tarvitsevat valaistusta ja lämmitystä pysyäkseen terveinä. Vaikka ulkokilpikonna saavuttaa tämän luonnollisesti, talon kilpikonnan omistajien on tarjottava nämä ominaisuudet. Yksittäisiä lämmitys- ja valaistuslamppuja voidaan käyttää, tai yhdistelmälamppu voi myös tarjota tarpeellisia. Joitakin suosittuja vaihtoehtoja ovat loistelamput, lämpölamput ja elohopeahöyrylamput. Yleensä tämän valolämpölaitteen tulisi jäljitellä tyypillistä päivän pituutta, ja siksi sitä tulisi käyttää noin 11–14 tuntia.
Sisäkilpikonnan elinympäristö tarvitsee myös vuorauksen. Tämä vuori riippuu usein kilpikonnan mieltymyksistä. Esimerkiksi aavikolla asuvat kilpikonnalajit todennäköisesti liikkuvat mieluummin ja nukkuvat kuivalla pinnalla. Heinä, ruoho tai jopa paperi voisi palvella tätä tarkoitusta. Muut tyypit ovat kotoisin kosteammasta ilmastosta, ja siksi ne voivat olla mukavampia sammalvuoren tai vastaavan aineen kanssa. Rakennuksen ympärille on asennettava estovuori – kuten sementtipalat – ulkona luontotyypeissä, jotta estetään kaivaminen ja karkaaminen.