Huumeiden kuntoutusohjelmien pituus vaihtelee käytettävissä olevien resurssien, riippuvuuden yhteistyön ja riippuvuuden pituuden mukaan. Esittelymenettely, detox, voi kestää jopa kolme päivää, kun taas 12-vaiheiset ohjelmat edellyttävät elinikäistä sitoutumista kokouksiin osallistumiseen. Yleinen sääntö on, että se kestää niin kauan kuin se kestää, mikä vaihtelee villisti henkilöstä toiseen. Yksi addikti voi tarvita vain perheenjäsentä osoittaakseen riippuvuutensa alkuvaiheessa, kun taas toinen voi tarvita vuoden asumisen asuinalueella.
Nopein kuntoutustyyppi kestää niin kauan kuin huumeiden tai alkoholin fyysinen poistuminen elimistöstä kestää. Lääketieteellisessä ympäristössä, jossa lääketieteen ammattilaiset voivat valvoa ja hallita epämiellyttäviä vieroitusoireita, henkilö puhdistaa järjestelmänsä. Alkoholin osalta tämä on vain muutama päivä. Huumeiden, kuten heroiinin tai metamfetamiinin, kohdalla tämä voi kestää viikon. Yleensä detox on vain ensimmäinen vaihe kumulatiivisemmassa huumeiden kuntoutussuunnitelmassa.
Lyhytaikainen oleskeluohjelma tarjoaa yleensä hoidon tietyn ajan. Tällä tavalla addikti sitoutuu asumaan sairaalassa 30, 60 tai 90 päivää, jolloin hänet vapautetaan. Tänä aikana yksilö oppii riippuvuuden eri näkökohdista, kuten ihmissuhteista tai stressinhallinnasta. Nämä ohjelmat voivat olla vakuutettuja tietyn ajan, yleensä vain kuukauden, ja usein se päättää, kuinka kauan ne kestävät. Kuntoutus onnistuu paremmin, kun addikti saa tukea kolmesta kuuteen kuukauteen strukturoidussa, huumeettomassa ympäristössä, jonka aikana riippuvaisella on riittävästi aikaa käsitellä työllisyyttä, asumista, riippuvuusmalleja tai mielisairauksia.
Pitkäaikainen asuminen yhteisessä, osittain rakenteellisessa ympäristössä voi kestää pidempään kuin oleskelu, mahdollisesti yhdeksän kuukautta tai vuotta. Tämä on hyvä valinta niille addikteille, jotka ovat toistuvasti vangittuina huumausainerikoksista, joilla on vaikeuksia säilyttää työpaikka tai asunto tai jotka ovat vaarassa jäädä kodittomiksi tai vankilaan. Yleensä yhteisöasuminen, joka tunnetaan joskus puolivälissä olevana asuntona, ei sisällä yksilöllistä terapiaa, vaan sallii addiktin siirtyä itsenäiseen elämään jakamalla kotitehtäviä, opettamalla työkykyjä, solmimalla ystävyyssuhteita ja tarjoamalla ryhmäterapiaa. Aikataulusta riippumatta huumeiden kuntoutusta tulisi kohdella haasteena, joka kestää riippuvaisen elämän.