Kirkon, joka kirjoittaa tehtävänkuvauksen, on ymmärrettävä täysin noudattamansa oppi, päätettävä, mitä se voi edistää seurakunnalle ja yhteisölle, ja käytettävä helposti ymmärrettäviä ja toteutettavia sanoja. Kaikki kirkon korkean tason jäsenet, mukaan lukien vanhimmat, hallituksen jäsenet, saarnaajat ja diakonit, ovat yleensä mukana näiden päätösten tekemisessä ja tehtävänkuvauksen kirjoittamisessa. Kirkon tehtävänilmaus kertoo tyypillisesti seurakunnalle ja muille kirkon tarkoituksesta ja siitä, mitä se opettaa. Monille ihmisille on tärkeää, kun he valitsevat kirkon, johon he haluavat osallistua.
Ensimmäinen asia, joka tavallisesti tehdään kirkon tehtävänilmausta kirjoitettaessa, on kaikkien kirkon korkeiden jäsenten kokoaminen. Nämä jäsenet tapaavat yleensä ja keskustelevat mielipiteistä, ideoista ja inspiraatiosta. He voivat tehdä tutkimusta nähdäkseen, mitä muut kirkot ovat valinneet kirkon tehtäväänsä. Yleensä käytetään paljon aikaa ja vaivaa päätettäessä siitä, miten kirjoittaa, mikä on lyhyt mutta inspiroiva lausunto kirkosta.
Kirkon tehtävänkuvauksen kirjoittajien on seuraavaksi keskusteltava siitä, mitä tavoitteita heillä on kirkon suhteen ja miten nämä tavoitteet ovat yhtäpitäviä kirkon opin kanssa. Kirkon tehtävänkuvauksessa kuvataan lyhyesti, mitä kirkko uskoo ja haluaa jakaa muiden kanssa. Kirjoittajat osallistuvat toisinaan raamatuntutkisteluun ymmärtääkseen paremmin uskontokuntansa uskomusten tiettyjä alueita, jotka voivat olla hämmentäviä.
Kun kirjoittajat ovat keskustelleet uskomuksistaan, tavoitteistaan kirkkoa kohtaan ja ajatuksistaan, heidän on panostettava näiden ponnistelujen tulokset kirkon tehtävänkuvauksen laatimiseen. Tämä on yleensä yksinkertainen kokoonpano, joka sisältää kirkon tehtävän kuvauksen, joka voi vaihdella suuresti kirkosta toiseen. Lausunto koostuu usein vain lyhyestä lauseesta tai kappaleesta. Se ei yleensä ole pitkä eikä se yleensä tarjoa selitystä siitä, miten tehtävä lopulta toteutetaan.
Yleensä ministerin tehtävänä on esittää valmis tehtävänanto koko seurakunnalle. Seurakunnan jäsenet päättävät sitten, pitävätkö he lausunnosta ja ovatko sen sanottujen tavoitteiden mukaisia. Seurakunta voi epäonnistua tehtävässään, jos jäsenet ovat eri mieltä tavoitteesta tai kokevat sen saavuttamattomaksi. Tämä vaatii yleensä niitä, jotka kirjoittivat hylätyn lausunnon, palaamaan keskusteluihin ja katsomaan, mitä muutoksia voidaan tehdä kirkon laajuisen hyväksynnän saavuttamiseksi.