Vastaus tähän kysymykseen riippuu siitä, mitä pidämme todellisena kyborgina. Termin vakiomääritelmä on vain ihminen, joka on integroitu koneen osiin. Joidenkin intuitiivisten määritelmien mukaan jopa henkilöä, joka käyttää laseja tai ajaa autoa, pidettäisiin kyborgina, vaikka yleensä se viittaa läheisempään integraatioon kuin tämä. Jopa tiukemman määritelmän mukaan kaikki, joilla on liikkuvia osia sisältävä implantti – kuten ne, joilla on sydämentahdistimet, sisäkorvaistutteet tai sydänpumput – ovat todellisia kyborgeja.
Niinpä monien määritelmien mukaan kyborgeja on jo kehitetty. Kuullessamme sanan “kyborgi” ajattelemme kuitenkin usein tieteiskirjallisuuden kyborgeja, joilla on yleensä laajempi synergia mekaanisten komponenttien kanssa kuin henkilöllä, jolla on sydämentahdistin. Tieteiskirjallisuuden kyborgeilla voi olla parantuneet luut ja lihakset, jotta ne voivat juosta nopeammin ja kestävämmin, tai keinotekoiset silmät tai muut aistielimet havainnon parantamiseksi. Kyborgin kehittäminen ja siitä aiheutuvat seuraukset ovat tieteiskirjallisuutta.
Tieteiskirjallisemman kyborgin kehittämistä ei ole vielä saavutettu, vaikka se herättää kysymyksen, sanommeko koskaan, “nyt todellisia kyborgeja on todella olemassa?” Kun tekniikka kehittyy vähitellen, jokainen uusi askel – ellei se ole suuri läpimurto – voi tuntua suhteellisen arkiselta. Mutta vuoden 2008 ja sitä aikaisemman tieteiskirjallisuuden perusteella se vaikuttaa vaikuttavilta kyborgeilta, koska ihmisillä, joilla on keinotekoiset silmät, korvat, lihakset, luut, elimet ja/tai kehittyneet hermoproteesit, voidaan kehittää joskus 2030–2040, ehkä jopa aikaisemmin.
Tutkimus, joka edistää kyborgin kehittämistä, on ollut käynnissä jo vuosikymmeniä. Meillä on tulostimia, jotka voivat tulostaa synteettisiä luita, vaikka niistä puuttuu todellisen luun huokoinen rakenne. Meillä on jopa tulostimia, jotka voivat tulostaa kudoksia solu kerrallaan, mutta ne ovat suhteellisen hitaita. Tutkijat etenevät nopeasti kohti poikkeuksellisia synteettisiä silmiä, jotka ovat jo riittävän kehittyneitä, jotta aiemmin sokea henkilö voi ajaa autoa varovasti tutkimuslaitoksen pysäköintialueella. Keinotekoisia nenäjä on myös kehitteillä, ja jonkin verran edistystä on tapahtunut.
Kyborgin kehittäminen on vaiheittainen prosessi, joka kestää vuosikymmeniä, mutta miljardeja dollareita tutkimusvaroja on jo suunnattu mahdollistaviin teknologioihin. Korin osien kysyntä markkinoilla on miljardeja dollareita, ja tämän tekniikan humanitaarinen arvo on käytännössä arvaamaton. Tulevaisuuden kannalta jotkut kyborgitekniikan käyttäjät eivät ehkä tyyty pelkkiin terapioihin, vaan käyttävät tekniikkaa parantaakseen itseään jollakin tavalla. Tämä avaa valtavan joukon eettisiä kysymyksiä, joista olemme vasta alkamassa keskustella vakavasti tänään.