Eläintutkija käsittelee yleensä eläinten tutkimusta keskittymällä jalostamiseen, fysiologiaan ja ravitsemukseen. Eläintutkijan työ voi kuulua erilaisiin tehtäviin, joihin voi kuulua esimerkiksi eläinten ravitsemusterapeutti, eläintutkija, eläintieteilijä tai eläinlääkäri. Eläintieteen opetussuunnitelma sisältää monia biologian, luonnontieteiden ja matematiikan oppiaineita. Tästä aiheesta kiinnostuneiden pitäisi myös osoittaa intohimoa eläimiin. Erikoisuudesta riippuen eläintutkijaksi ryhtymisen vaatimukset voivat vaihdella.
Eläintutkija vaatii pitkälle kehitettyjä taitoja tutkimuksessa ja laajaa tietoa muun muassa karjaeläinten – lehmien, siipikarjan, hevosten, lampaiden jne. – genetiikasta, ravitsemuksesta, lisääntymisestä ja kehityksestä. Eläintutkijan työhön kuuluu myös tutkimusta ja tietoa eläinperäisiä tuotteita, kuten lihaa, munia, maitoa ja villaa. Lisätutkimuksiin voi kuulua tutkimusta näiden eläinten terveyden ja hyvinvoinnin parantamisesta. Suuri osa tästä yleisestä tiedosta voidaan saada maataloustieteen tutkinnon avulla.
Lisäksi eläintutkijaksi ryhtyminen auttaa usein kandidaatin tutkinnon suorittamisessa eläintieteessä. Suurin osa tällä alalla aloittavista ihmisistä kuitenkin päättää erikoistua tietylle alueelle ja ottaa koulutuksensa askeleen pidemmälle. Tarvitaan syvällisempää tutkimusta esimerkiksi immunologian, liha- ja maitotieteen, genetiikan, kasvitieteen, maataloustieteen, puutarhatieteen ja biokemian aloilla. Muita erikoistuneita tutkimusalueita ovat tautien torjunta, ruokintatekniikat, ympäristötieteet ja lihasbiologia.
Erikoistuneet opintojaksot eläintutkijaksi tulemiseksi edellyttävät lähes aina jatkotutkintoja, kuten maisterin tai tohtorin tutkintoa. Nämä korkeamman tason tutkinnot mahdollistavat enemmän joustavuutta ja monipuolisuutta ura -aloilla. Esimerkiksi eläintutkija, joka on erikoistunut eläinten fysiologiaan, voi käsitellä kotieläinten, vesieläinten tai villieläinten lisääntymistä, kasvua ja kehitystä. Vaihtoehtoisesti hän voi rajoittaa tutkimuksen painopisteen vain näiden eläinten jalostukseen.
Toinen vaihtoehto voi olla eläinlääkäri tai eläinlääkäri. Eläinlääketieteen tai eläintieteiden opiskelija voi myös rajoittaa asiantuntemuksensa keskittyä eläinten ravitsemukseen, tiettyyn lajiin tai mihin tahansa monenlaisiin erikoisuuksiin. Eläinlääketieteen tutkijaksi ryhtyminen edellyttää eläinlääketieteen tohtoria (DVM). Tämä tutkinto vaatii vielä neljä vuotta opiskelua kandidaatin tutkinnon jälkeen.
Niillä, jotka harkitsevat eläintieteen alan aloittamista, on monia vaihtoehtoja. Kuitenkin mikä tahansa erikoistuminen tietylle tutkimusalalle vaatii vielä neljän tai kahdeksan vuoden jatkotutkinnon tullakseen eläintutkijaksi.