Ei ole yhtä ainoaa urapolkua, jota tulee seurata teatterinäyttelyyn murtautumisessa. Jotkut ammattinäyttelijät alkavat kirjaimellisesti esiintymällä koulussa tai kirkon tukemissa tapahtumissa lapsena, kun taas toiset eivät edes harkitse teatterinäyttelyä vasta aikuisuuteen asti. On kuitenkin asioita, joita henkilö voi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan työskennellä teatterinäyttelijänä, mutta monissa tilanteissa rekrytointiprosessia ohjaavat muut voimat kuin koulutus tai kokemus. Henkilö voidaan esittää teatteriroolissa hänen ulkonäkönsä, kykynsä laulaa tai tanssia tai muiden aineettomien tekijöiden vuoksi. Monet ammattimaiset televisio- tai elokuvanäyttelijät aloittavat uransa toimimalla “astuen laudoille”, viittaamalla lailliseen teatterinäyttelyyn.
Yksi tapa aloittaa teatterinäyttely on käyttää kaikki tilaisuudet esiintyä paikallisesti. Monet yhteisö- ja harrasteteatteriryhmät järjestävät avoimia koesoittoja tulevia tuotantoja varten, ja esiintyjiä voi olla tarpeen kaikista ikäryhmistä. Näitä koesoittoja mainostetaan yleensä paikallisissa sanomalehdissä ja suusanallisesti. Näytelmän ohjaaja ja/tai tuottajat ilmestyvät tiettyyn paikkaan, usein tyhjään auditorioon tai työpajaan, ja pyytävät kiinnostuneita näyttelijöitä esittämään lyhyen valmistetun monologin tai käsikirjoituksen näytelmästä. Jotkut roolit saattavat vaatia vahvaa lauluääntä, joten esiintyjän on ehkä valmisteltava lyhyt acapella -kappale tai tarjottava taustamusiikkia. Kaikki nämä avoimen koeohjelman erityisvaatimukset on sisällytettävä tietopakettiin tai mainoksen kopioon.
Yhteisöteatteri on hyvä tapa hankkia luottamusta ja näyttelijäkokemusta, mutta monet ammattiteatteriryhmät haluavat myös näyttelijöitä, jotka ovat käyneet läpi akkreditoidun koulutusohjelman. Tämäntyyppinen ammatillinen näyttelijäkoulutus voidaan saavuttaa ilmoittautumalla korkeakoulun teatteriohjelmaan tai kirjautumalla kokeneiden teatterinäyttelijöiden tarjoamiin yksityisiin näyttelijäkursseihin. Jotkut teatterin pääaineet voivat jatkaa ammatillista työtä kandidaatin tutkinnolla, kun taas toiset voivat halutessaan suorittaa kuvataiteen maisterin tutkinnon ennen kuin he tulevat tunnetusti kilpailukykyiseen työvoimaan. Teatterikoulutuksen pitäisi antaa opiskelijoille mahdollisuus oppia teatterin historiaa sekä käsityön henkisiä ja fyysisiä vaatimuksia.
Ammattiteatterinäyttelymaailmaan murtautuminen voi olla pelottava haaste, ja monien aloittavien näyttelijöiden on elatettava itsensä muilla keinoilla. Työskentelevien toimijoiden työaikatauluihin on sisällyttävä myös jonkin verran joustavuutta, koska rooli ammattimaisessa teatterituotannossa saattaa vaatia matkustamista tai vaativaa esitysaikataulua. Joidenkin näyttelijöiden on helpompi aloittaa uransa alueellisella illallisteatteripiirillä tai muilla liiton ulkopuolisilla viihdepaikoilla. Monia ammattinäyttelijöitä kehotetaan voimakkaasti liittymään näyttelijäosuuskuntaan tai ammattiliittoon, ja monet ammattiteatteriryhmät palkkaavat vain ammattinäyttelijöitä. Aloittava näyttelijä voi myös haluta löytää pätevän johtajan tai lahjakkuusagentin, joka voi järjestää koesoittoja ja esitellä lupaavia lahjakkuuksia vaikutusvaltaisille ohjaajille ja tuottajille. Teatterinäyttely on yhteistyötoimintaa näyttelijän ja muiden taitoihin, koulutukseen ja vetovoimaan luottavien toimijoiden välillä menestyvän tuotannon saavuttamiseksi. Se voi olla myös juhlan tai nälän maailma, joten kaikkien teatterinäyttelijästä kiinnostuneiden tulisi olla valmiita tekemään useita uhrauksia ennen kuin heistä tulee vakiintuneita ammattilaisia.