Aurinkomme pumppaa avaruuteen noin 386 miljardia miljoonaa gigawattia, lähinnä sähkömagneettisen säteilyn muodossa. Vertailun vuoksi suuri ydinreaktori tuottaa noin 1 gigawattia ja maailmanlaajuinen energiankulutus on muutama tuhat gigawattia. Tämä energiantuotanto on tyypillistä tälle, joka kuuluu samaan luokkaan kuin aurinkomme.
Ennen ydinvoiman löytämistä tiedemiehet näkivät auringon palavana aineena. Koska aurinko on niin suuri, se olisi voinut teoriassa koostua tavanomaisesta aineesta palamisessa – mutta tämä polttaminen saattoi kestää vain muutaman kymmenen tuhannen vuoden ennen kuin aine olisi kokonaan tyhjentynyt. Nykyään tiedämme, että Auringon polttoaineena on ydinvoima.
Auringon kokonaisenergiantuotto laskee hitaasti, kun se sulautuu yhteen valoaineiden ytimien kanssa ja jää jäljelle sulavaa, raskaampaa ainetta. Lopulta tämä teho laskee niin nopeasti, että fuusion räjähtävä energia ylittää vetovoiman ja tähti romahtaa. Romahduksesta syntyvä lämpö saa Auringon halkaisijan laajentumaan Marsin kiertoradan kokoon.
Vain pieni osa Auringon energiasta putoaa maapalloomme, mutta tämä energia on vastuussa melkein jokaisen planeetan elävän olennon käyttämisestä. Yleisesti oletetaan, että sivilisaation edetessä se alkaa hävittää likaisia fossiilisia polttoaineita puhtaamman ja lopulta runsaamman aurinkoenergian hyväksi.
Auringon energiantuotanto ei ole täysin vakio. Auringonpurkaukset ja auringonpilkkuaktiviteetti aiheuttavat pieniä vaihteluita ulospäin suuntautuvan valon määrässä. On arveltu, että 17 -luvulla vähentynyt auringonpilkku, Maunderin minimi, saattoi aiheuttaa pienen jääkauden Euroopassa kutsutun lämpötilan laskun. On myös arveltu, että Auringon energiantuotanto on kasvanut noin 40% aurinkokunnan muodostumisen jälkeen.