Hyvien pisteiden saaminen IELTS (International English Language Testing System) -kuuntelutestistä edellyttää kykyä ymmärtää englanninkielistä puhetta ja kyetä poimimaan keskustelusta tarvittavat tiedot. Testin tekijöiden pitäisi pystyä ymmärtämään ja soveltamaan nimenomaisesti ilmoitettuja tietoja ja tunnistamaan ei-verbaaliset vihjeet puheessa. Testin tekijöiden pitäisi myös pystyä selvittämään minkä tahansa lausekkeen takana oleva implisiittinen merkitys.
IELTS -kuuntelutestissä on yhteensä 40 kysymystä, jotka on jaettu neljään osaan. Kaikkien IELTS -kokeen suorittaneiden on suoritettava sama kuunteluarviointi riippumatta siitä, suorittavatko he akateemiset vai yleiset kokeet. Testin suorittaneille esitetään kysymyspaperi, paperiraaka muistiinpanoa varten ja 30 minuutin esitallennettu nauha englantia. Kaksi osasta keskittyy usean puhujan puheeseen ja kaksi muuta keskittyy yhden puhujan puheeseen.
Kysymysten tarkastelu huolellisesti ennen nauhan kuuntelemista on tärkeää, jotta pisteytys onnistuu hyvin IELTS -kuuntelutestissä. Ymmärtäminen, mitä tietoja tallennuksesta on kerättävä, voi auttaa testaajia valitsemaan tarvittavat tiedot tallenteesta käyttämättä liikaa aikaa keskittymällä epäolennaisiin yksityiskohtiin. Testikysymyksillä voidaan määrittää, mistä äänityksessä oleva puhe tulee olemaan, ja se voi auttaa testaajia kohdistamaan kuuntelemalla asiaankuuluvia tietoja. Vastausten kirjoittaminen muistiin heti niiden puhuttua voi myös auttaa testaajia muistamaan tärkeät yksityiskohdat.
IELTS-kuuntelutesti edellyttää hyvää englannin kielen ymmärtämistä, mutta on tärkeää huomata, että testin suorittajien ei tarvitse ymmärtää kaikkea nauhalla olevaa sisältöä. Kysymyksissä kysytään tarkkoja tietoja, joten hyvän pistemäärän saaminen riippuu testin suorittajien kyvystä valita nämä tiedot. Yleensä tärkeät tiedot ilmoitetaan nimenomaisesti.
Taivutuksen tai sävelkorkeuden muutosten merkityksellisyyden ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta pisteytys onnistuu hyvin IELTS -kuuntelutestissä. Esimerkiksi äkillinen äänenkorotus osoittaa, että puhuja on yllättynyt, mikä voi muuttaa puhuttujen sanojen merkityksen. Näiden puheen ei-verbaalisten piirteiden tunnistamisen oppiminen on elintärkeää, jotta pisteytys onnistuu hyvin IELTS-testin kuunteluosassa.
Se, että pystyt valitsemaan lausunnosta implisiittisen merkityksen, on toinen kuuntelun osa, joka testataan. Epäsuora merkitys on jotain, jota ei ilmaista suoraan puheessa, mutta joka käy ilmi keskustelun kulusta. Esimerkiksi jos joltakin kysytään tulevaa testiä ja hän sanoo, että hän ei näe järkeä edes tehdä sitä, hän vihjaa, että hän ei usko, että hän pärjää hyvin tai hän ei usko sitä merkitystä hänen tulevaisuudelleen, vaikka hän ei ole sanonut niin suoraan. Testin tekijöiden tulisi ajatella loogisesti, mitä puhujan sanoma tarkoittaa.