Todistaakseen poliisin julmuuden kantajan on ennen kaikkea ymmärrettävä, mitkä ovat rajat tai suuntaviivat voimankäytölle kyseisellä lainkäyttöalueella. Voittaakseen asian kantajan on vakuutettava tuomari tai valamiehistö, että kyseinen poliisi ylitti olosuhteissa sallitun voiman määrän. Poliisin julmuuden osoittaminen voi olla äärimmäisen vaikeaa, koska tapauksen todistajat ovat usein muita poliiseja, minkä seurauksena kantaja on edessään hiljaisuuden sinistä seinää. Tuomari tai valamiehistö ottaa yleensä huomioon kolme asiaa määrittäessään, ylittikö virkamies rajojaan: vastustiko kantaja pidätystä ja missä määrin; oli kantaja aseistettu; ja mitä voimaa virkamies todella käytti pakottaakseen kantajan noudattamaan vaatimuksia.
Poliisin raakuuden tai liiallisen voiman määritelmä voi vaihdella suuresti lainkäyttöalueittain. Joissakin maissa voiman käyttöä, jopa tappavaa voimaa, asetetaan harvoin kyseenalaiseksi. Yhdysvalloissa ei ole yhtä selkeää määritelmää liiallisesta voimankäytöstä. Yksi mahdollinen määritelmä koskee sitä, uskoiko upseeri kohtuudella, että käytetyn voiman taso oli tarpeen laillisen poliisin tarkoituksen saavuttamiseksi. Voiman käyttö on erittäin subjektiivinen kysymys, joka on vahvasti riippuvainen väkivallan tarpeen aiheuttaneen tapahtuman kaikista yksityiskohdista.
Lainvalvontaviranomainen tutkii yleensä sisäisesti poliisin julmuutta koskevan vaatimuksen poliisia vastaan, ennen kuin kantaja voi nostaa varsinaisen oikeusjutun. Monilla lainkäyttöalueilla tämä on edellytys muodollisen valituksen tekemiselle tuomioistuimessa. Sisäosasto tekee sitten perusteellisen tutkimuksen ja jättää oman raporttinsa sekä johtopäätöksen siitä, käyttikö upseeri liiallista voimaa vai ei. Johtopäätös, jonka mukaan virkamies ei tehnyt poliisin raakuutta, ei estä kantajaa viemästä asiaa tuomioistuimeen.
Voimaa käytettäessä poliisi väittää epäilemättä, että kohde vastusti pidätystä. Kaikki videot tai todistajien todisteet päinvastaisesta auttavat osoittamaan poliisin julmuuden. Jos kohde oli aseistettu, poliisi on lähes aina oikeutettu käyttämään lisävoimaa, vaikka kohde ei todellakaan käytä asetta. Poliisin käyttämän voiman määrä on tapauksen suurin ongelma ja usein ratkaiseva tekijä. Sairaalaraportit, röntgenkuvat, valokuvat vammoista ja tietysti todistajien lausunnot tai videot voivat olla korvaamattomia, kun todistetaan, että upseerin käyttämä voiman määrä oli tarpeeton ja merkitsi poliisin raa’utta.