Romantiikka oli liike, joka sai alkunsa 18 -luvun loppupuolelta ja vastusti perinteistä klassismia. Vaikka sitä löytyy lukuisista taiteellisista välineistä, romantiikan ilmaus runoudessa on melko yleistä. Jotta romantiikka voidaan tunnistaa runoudessa, on ensin ymmärrettävä sen peruskäsitteet ja -teemat. Jotkut näistä teemoista sisältävät rakkauden luontoon, voimakkaiden inhimillisten tunteiden ilmaisemisen, intohimon hallitsemisen logiikan yli ja kehittyneen mielikuvituksen.
Luonnon ihmeiden ja kauneuden syvä arvostaminen on ehkä yksi runouden yleisimmin todistetuista romantiikan teemoista. Usein romanttiset runoilijat sitovat myös joitain hengellisiä elementtejä kunnioitukseen, jota luonnonmaisemat voivat tarjota. Tämä tekee luonnosta olennaisesti sillan maallisen ja jumalallisen välillä. Romanttiset runoilijat kertoivat usein rakkaudestaan luontoon ja sen tarjoamaan kauneuteen.
Toinen tapa tunnistaa romantiikka runoudessa on etsiä runoja, jotka osoittavat voimakkaita tunteita. Romanttisella kirjallisuudella on taipumus luottaa enemmän sydämeen kuin aivoihin. Kieli ja mieliala ovat hyvin intuitiivisia eivätkä steriilejä tai mekaanisia. Siksi monet runoista perustuvat rakkauteen ja mahdollisten rakkausetujen haluun. Usein romanttiset runoilijat kuvailevat kauniin naisen ominaisuuksia ja syviä tunteita, joita hän herättää.
Intohimon kohottaminen logiikkaan liittyy tähän keskittymiseen tunteisiin ja on toinen romantiikan teema. Toisin kuin jotkut muut runolliset tyylit, romantiikka perustuu ensisijaisesti ihmisen haluun ja uskoon epätavallisten tapahtumien mahdollisuuteen. Tämä vie romanttisen runouden fyysisen maailman ulkopuolelle, jossa ei ole todellisia rajoituksia. Siksi tämä tyyli asettaa korkean huomion yksilön vaistoihin eikä kylmään, empiiriseen tietoon. Tämän seurauksena uskotaan vahvasti ihmisen olennaiseen hyvyyteen ja hänen kykyynsä nousta olosuhteidensa yläpuolelle.
Lisäksi mielikuvitusta painotetaan syvästi. Romantiikassa lähes kaikki on mahdollista ja elämä ei rajoitu tavallisiin rutiineihin. Tämä asenne luo mysteerin tunteen ja avaa mahdollisuuden ylittää aineellisen maailman. Se avaa myös portin henkimaailmaan, jossa yksilö ei ole enää fysiikan lakien alainen. Siksi runous, jolla on lähes lapsellinen mielikuvitus ja usko mahdottomaan, on yleensä selvä merkki romantiikasta.