Englannin kielellä välimerkit lisätään yleensä asiakirjaan osoittaakseen lukijoille, että kirjoittaja tai toimittaja on lisännyt alkuperäiseen tekstiin. Englanninkielisiä hakasulkeita on useita eri käyttötarkoituksia. Suluita ei pidä sekoittaa sulkeisiin, jotka ovat kaarevia viivoja, joiden on tarkoitus sisältää kohteita, jotka on kirjoitettu tarinan, kertomuksen tai muun asiakirjan vähemmän tärkeiksi tai oheisiksi osiksi.
Yksi tärkeimmistä käyttökohteista suluissa englanninkielisissä välimerkkeissä on osoittaa, että kirjoittajan oli lisättävä ellipsi tai pisteiden sarja lainausmerkintään. Jos esimerkiksi tekstirivi sisältää jotain “hän sanoi, että tehtävä […] sisälsi grafiikan renderoinnin”, ellipsin avulla kirjoittaja voi tehokkaasti jättää kirjoittajan ulkopuolelle kaikki merkityksettömät sanat, jotka eivät liity viitattuun kohteeseen. Tässä suluissa näkyy, että kirjoittaja otti sanat ja laittoi ellipsin sisään; ellipsin käyttäminen ilman sulkeita osoittaisi, että ellipsi oli osa alkuperäistä lainausta.
Toinen suluiden käyttö englanninkielisissä välimerkkeissä on selventää pronominien käyttöä. Joskus puhujat käyttävät pronomineja, mutta kun kirjoittaja tallentaa puheensa, lukijat eivät ymmärrä aihetta, koska he eivät tunne puhujan puhetta. Tässä kirjoittaja voi sulkea oikean substantiivin osoittaakseen, että puhuja ei viitannut nimeen, vaan että se lisättiin myöhemmin. Jos joku esimerkiksi kirjoittaa: ”Hän [Jimmy] nousi seisomaan ja puhui”, hän osoittaa, että todellinen lainaus ei sisältänyt nimeä, vaan tämä lisättiin lukijan ohjaamiseksi.
Kolmas tällaisten välimerkkien käyttö liittyy virheisiin puheessa tai kirjallisessa lausunnossa, jonka kolmas osapuoli voi tallentaa. Aina kun kirjoittaja käyttää jonkun toisen kirjoittamaa tai suullista todistusta, hän voi huomata kieliopillisia virheitä, kirjoitusvirheitä tai muita lauseessa tai lauseessa esiintyviä ongelmia. Tässä kirjoittaja voi käyttää hakasulkeita latinalaisen sanan sic kanssa osoittaakseen, että kirjallinen virhe oli alkuperäinen. Jos tekstissä on esimerkiksi “ja [sic] menossa sinne”, kirjoittaja käyttää hakasulkeista kohdetta osoittaakseen, ettei hän korjannut merkittävää virhettä, joka liittyy “sinun” ja “sinun” eroon uudelleen. ” Muissa tapauksissa kirjoittaja voi yksinkertaisesti korjata virheen, mutta yleensä tämä on vastoin tiettyjä journalistisia ja/tai akateemisia käytäntöjä, mikä edellyttää hakasulkeisen lauseen käyttöä.