Miehiin kohdistuvaa perheväkivaltaa koskevien tilastotietojen saaminen voi olla haastavaa, koska valtaosa ilmoitetuista perheväkivalta -tapauksista koskee naispuolisia uhreja. Erään American Bar Associationin tekemän tutkimuksen mukaan 25% kaikista naisista ja 7.6% kaikista miehistä kokee elämänsä aikana ainakin yhden perheväkivallan. Muut tutkimukset ja tutkimukset väittävät, että miehiin kohdistuva perheväkivalta muodostaa vain 5-10% kaikista virallisista perheväkivaltailmoituksista. Arviolta 15% homoseksuaaleista miehistä on raportoinut vähintään yhden tapauksen fyysisestä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä saman sukupuolen kotikumppanin toimesta. Oikeudellisesti miehiin kohdistuva perheväkivalta voi sisältää myös saman katon alla asuvien toisiinsa sukulaisten, miespuolisten sisarusten ja mieslapsien fyysisiä hyökkäyksiä.
Jopa kaikkein liberaaleimpia arvioita käyttämällä miehiin kohdistuvaa perheväkivaltaa olisi vaikea käyttää sanaa “yleinen” kuvaamaan tilannetta. Useista syistä miehet muodostavat edelleen suurimman ryhmän kotimaisia hyväksikäyttäjiä, erityisesti lähisuhdekumppaneita vastaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivät miehet voisi fyysisesti tai seksuaalisesti hyväksikäyttää miehiä.
Monet miehet raportoivat aggressiivisen puolison tai tyttöystävän tekemästä fyysisestä väkivallasta kotitalouden riidan tai riidan aikana. Monta kertaa fyysisesti vahvempi mies sietää hyväksikäyttöä sen sijaan, että eskaloi tapahtumaa tai aiheuttaa vakavampaa fyysistä vahinkoa. Muut miesuhrit ovat haluttomia puolustautumaan naispuolista hyökkääjää vastaan, koska he ovat liian järkyttyneitä tai hämmentyneitä myöntämään, että nainen on voittanut heidät.
Miehiin kohdistuvaa perheväkivaltaa raportoidaan usein alle, koska uhri kieltäytyy esittämästä virallisia syytöksiä naispuolista hyökkääjää vastaan. Jotkut miesuhrit käsittelevät asian mieluummin yksityisesti ilman ulkopuolisten lainvalvontaviranomaisten tai sosiaalipalveluvirastojen osallistumista. Kun tapauksesta tulee julkinen tieto, perheväkivallan miespuolinen uhri voi joutua pilkkaamaan esimerkiksi muita miespuolisia työtovereita tai sukulaisia.
Kulttuurissa, jossa miesten machismia ja maskuliinisuutta arvostetaan voimakkaasti, kaikki ehdotukset siitä, että mies on liian heikko torjumaan naispuolista hyökkääjää, voivat osoittautua liian vaikeiksi uhrille. Aviopuoliso tai tyttöystävä voi olla emotionaalinen tai henkisesti väkivaltainen, mutta fyysisen väkivallan ja pelottelun käyttö kotitapahtumien aikana nähdään lähes aina miehen valinnaisena aseena. Naiset voivat loukata miestä puolustustoimien toteuttamisen seurauksena, mutta lainvalvontaviranomaiset eivät pidä heitä harvoin yllyttäjinä tai hyökkääjinä.
Monissa perheväkivaltatilanteissa vastaavan poliisin on usein lain mukaan pidätettävä ainakin yksi taistelijoista. Usein kriteerit sen määrittämiselle, kuka pidätetään, ovat fyysisten vammojen esiintyminen. Joissakin tapauksissa, jotka liittyvät perheväkivaltaan miehiä vastaan, naispuolinen hyökkääjä voi itse asiassa saada enemmän fyysisiä vammoja kuin miespuolinen uhri. Siksi on mahdollista, että tietty määrä perheväkivallasta pidätettyjä miehiä on saattanut itse asiassa olla uhreja hyökkäyksen aikana.
Joskus poliisit määrittävät tapahtuman, joka liittyy keskinäiseen taisteluun, mutta mies poistetaan silti kotoa järjestyksen palauttamiseksi kotiin. On täysin uskottavaa, että miehiin kohdistuva perheväkivalta voi olla enemmän kuin raaka tilastot antavat ymmärtää, mutta tämä viittaisi silti siihen, että vain noin 20 prosenttia kaikista perheväkivallanteoista on tehty miehiä vastaan.