Ferdinand Emmanuel Edralín Marcos syntyi 11. syyskuuta 1917 ja kuoli 28. syyskuuta 1989. Hänet valittiin Filippiinien presidentiksi vuonna 1966 ja hänet syrjäytettiin vallasta vuonna 1986 massiivisessa, mutta verettömässä vallankumouksessa.
Nuorena oikeustieteen opiskelijana Marcos pidätettiin ja tuomittiin murhasta Julio Nalundasan, mies, joka oli kahdesti voittanut Marcosin isän paikkansa kansalliskokouksessa. Vangitsemisensa aikana hän opiskeli Filippiinien asianajajakokeen vuonna 1938 ja sai yhden kokeen historian parhaista pisteistä. Sitten hän valitti tapauksesta korkeimpaan oikeuteen ja voitti.
Marcos, kuten monet tuon ajan nuoret miehet, kutsuttiin taistelemaan Filippiinien armeijan toisessa maailmansodassa. Hän sopi tiedustelupäälliköksi ja osallistui myöhemmin Bataanin kuolemamarssiin, jossa tuhannet filippiiniläiset ja amerikkalaiset sotilaat, joista osa jo kärsii malariasta tai oli muuten loukkaantunut, joutuivat kestämään petollisen 30 kilometrin vaellus japanilaisen miehityksen päällikön käskystä. Heille ei annettu ruokaa tai vettä, ja heitä pahoinpideltiin voimakkaasti.
Marcos väitti usein olevansa toisen maailmansodan tärkeimpiä sissijohtajia ja kertonut monia sankarillisia tekoja vihollista vastaan. Kriitikot kuitenkin väittävät, että nämä tarinat ovat pelkkiä keksintöjä. Oli miten oli, Marcos aloitti vaikuttavan poliittisen uran pian sodan jälkeen. Hänet valittiin kongressiin ja hän pääsi nopeasti senaattiin. Neljä vuotta senaattorin jälkeen hän nousi presidentiksi.
Useimmiten Marcosin ensimmäinen kausi valtionpäämiehenä ei ollut huono. Infrastruktuurissa tapahtui suuria parannuksia, julkinen talous vakautettiin ja ulkopolitiikka oli turvassa. Siksi hänen suorituskykynsä oletetun vahvuuden vuoksi Marcos valittiin uudelleen toiselle kaudelle.
Valitettavasti massiivinen vaalien liiallinen kulutus, joka joidenkin mielestä johtui Marcosin äänien ostamisesta ja muusta vaalipetoksesta, johti inflaation nousuun ja Filippiinien peson devalvoitumiseen. Luonnonkatastrofit kohtaavat maata peräkkäin. Väitteet nepotismistä sekä siirteestä ja korruptiosta heitettiin hallintoon. Aktivistinen opiskelijaväestö alkoi vaatia uudistuksia. Filippiinien kommunistinen puolue syntyi uudelleen. Päivän ilmapiiri oli täynnä ja presidentti vastasi voimalla. Opiskelijakokoukset kyynelkaasutettiin, ja vuonna 1972 julistettiin sotalaki.
Yli yhdeksän vuotta kestänyt sotatilalaitos keskeytti käytännössä habeas corpus -kirjan, mikä tarkoittaa, että ”kumoukselliset” tai kaikki hallitusta vastaan puhuneet henkilöt voidaan nyt rutiininomaisesti noutaa ja vangita ilman minkäänlaista asianmukaista menettelyä. Opiskelijat, toimittajat, epäillyt kommunistit ja jopa poliittiset vastustajat asetettiin kaikki pidätyskeskuksiin. Tarinat kidutuksesta, raiskauksista ja muusta väärinkäytöstä ovat yleisiä. Tiedotusvälineistä tuli tiukasti hallittu hallituksen tiedotusväline, ja vaaleja pidettiin pelkkänä farssina.
Vuonna 1981 Marcos kumosi virallisesti sotatilalain osittain valmistautuakseen paavi Johannes Paavali II: n saapumiseen maahan. Oppositio kuitenkin piti tätä pääosin pinnallisena tekona, koska mikään ei todellakaan muuttunut. Kaksi vuotta myöhemmin Marcosin poliittinen kilpailija Benigno Aquino Jr. murhattiin Manilan kansainvälisen lentokentän asfaltilla. Kaksi miljoonaa filippiiniläistä osoitti tukensa osallistumalla kuolleen valtiomiehen joukkohautajaisiin. Tätä murhaa pidetään suurelta osin katalysaattorina Marcosin hallituksen kaatumiselle.
Vuonna 1986 Marcos lopulta syrjäytettiin vallasta verittömällä vallankumouksella, johon miljoonat filippiiniläiset osallistuivat. Ihmiset kaikilta elämänaloilta opiskelijoista nunniin ja pappeihin tungosivat kaduille neljän päivän ajan ja pyysivät Marcosin eroa. Tänä aikana hallinnon luotetut liittolaiset aloittivat järjestelmällisen ulostamisen ja sotilaat, jotka kutsuttiin ”hallitsemaan väkijoukkoja”, kieltäytyivät avaamasta tulta. Ferdinand Marcos ja hänen perheensä joutuivat pakenemaan Havaijille turvallisuutensa vuoksi, koska Yhdysvaltain hallitus oli myöntänyt heille turvallisen kulun. Vihainen väkijoukko ryösteli presidentin palatsin. Markooseja syytettiin myöhemmin kavalluksesta.
Ferdinand Marcos kuoli munuais-, sydän- ja keuhkosairauksiin Honolulussa 28. syyskuuta 1989. Hänen terveytensä oli ollut heikko jo toimikautensa aikana, ja on arveltu, että hänen hallituksensa kaatumisen aiheuttama stressi vaikutti suuresti hänen taantumukseensa.