Hugo Chavez on Venezuelan 53. Chavez, opettajien lapsi, syntyi Sabanetassa, Venezuelassa 28. heinäkuuta 1954. Hän on Bolivarian vallankumouksen johtaja, joka on nimetty idolinsa Simón Bolívarin mukaan. Hugo Chavez perusti myös viidennen tasavallan liikkeen, vasemmistolaisen järjestön, joka edisti omaa demokraattisen sosialismin muotoaan, jota hän kutsui ”21. vuosisadan sosialismiksi”.
Hugo Chavez liittyi armeijaan ja valmistui insinööriksi Venezuelan sotilasakatemiasta vuonna 1975. Hänen 17 -vuotinen uransa armeijassa sisälsi laskuvarjohyppääjän ja akatemian opettajan tehtävät. Siellä hän kehitti vahvan luentotyylin, josta hän on hyvin tunnettu. Luentojensa aikana Chavez alkoi arvostella ankarasti Venezuelan hallitusta ja yhteiskunnallisia rakenteita.
Hugo Chavez aloitti valtiotieteen jatko -opinnot Simón Bolívarin yliopistossa Caracasissa, mutta hän ei ansainnut tutkintoa. Poliittisen koulutuksensa alkuvuosina Chaveziin vaikuttivat Perun presidentti Juan Velasco Alvarado sekä joukko kommunistisia ja sosialistisia johtajia ja kuvakkeita, mukaan lukien Fidel Castro.
Vuoteen 1992 mennessä Hugo Chavez oli kerännyt merkittävän seuraajan armeijassa. Saman vuoden helmikuussa hän järjesti ja johti sotilasvallankaappausta hallitusta vastaan, jota johti presidentti Carlos Andrés Pérez. Chavez oli toivonut hyötyvänsä nykyisestä tyytymättömyydestä huonoihin taloudellisiin olosuhteisiin sekä yleisön raivoihin mellakoitsijoiden verisistä mellakoista ja joukkomurhista El Caracazon vuonna 1989 aikana. Tekijöiden yhdistelmä johti vallankaappaus, ja Chavez tuomittiin lopulta vankilaan. Hän oli kuitenkin kylvänyt siemenen julkisen lehdistötilaisuuden aikana, josta myöhemmin tuli laaja yleisön tuki.
Vuoden sisällä presidentti Pérez syytettiin syytteestä, ja vuoteen 1994 mennessä Hugo Chavez sai armahduksen. Hän aloitti julkisen kampanjan presidentin puolesta bolivarismin tasolla. Hänen keskeisiä uskomuksiaan olivat imperialismin vastaisuus, Venezuelan itsemääräämisoikeus, populistinen demokratia, johon sisältyi joukko-osallistuminen hallitukseen, taloudellinen omavaraisuus ja vahva nationalismi. Hän uskoi myös, että maan öljytulot tulisi jakaa tasaisesti koko kansalaiselle. Yksi hänen suurimmista huolenaiheistaan oli torjua Venezuelaa hallitsevaa korruptoitunutta kleptokratiaa.
Vuonna 1998 Chavez voitti vaalit 56% äänistä. Hän aloitti välittömästi sosiaaliturva- ja oikeusohjelmiensa toteuttamisen ja ryhtyi toimiin parantaakseen Venezuelan lipputaloutta. Valitettavasti hänen puheenjohtajuutensa ensimmäiset vuodet leimasivat talouden taantumaa alhaisen öljyn hinnan ja korkeiden kansainvälisten korkojen vuoksi.
Vaikka monet Chavezin ohjelmista näyttivät hyvää tarkoittavilta, ne eivät aina onnistuneet. “Plan Bolivar 2000” käytti armeijaa sosiaalisten ohjelmien toteuttamiseen köyhyyden torjumiseksi ja tie- ja asuntorakentamisen edistämiseksi. Se epäonnistui laajan sotilaallisen korruption vuoksi. Jotkut Chavezin ohjelmat ovat onnistuneet, sillä tilastot osoittavat, että sekä köyhyys että lapsikuolleisuus ovat vähentyneet, valtion terveydenhuolto on monien saatavilla enemmän kuin aikaisemmin ja lukutaito on noussut monien muiden parannusten ohella.
Huolimatta Chavezin edistämästä rajoitetusta hallituksesta ja demokratiasta vallanjaolla, hän on osoittanut olevansa valmis vaikuttamaan lakeihin, jotka tukevat hänen tavoitteitaan. Hänen kehotuksestaan vuonna 1999 laadittiin uusi perustuslaki ja uudet presidenttikauden rajoitukset. Vuonna 2000 Hugo Chavez valittiin uudelleen äänestyksessä, jonka Carter Center kieltäytyi virallisesti vahvistamasta. Monet sanovat, että Hugo Chavez aikoo asettua ehdolle kolmannelle kaudelle, vaikka se vaatisi muutoksia perustuslakiin. Chavez on myös ottanut käyttöön mediasäännöt, jotka rajoittavat puhetta hallituksen virkamiehiä vastaan.
Chavezin puheenjohtajakautta on kritisoitu laajasti. Maata ovat heikentäneet suuret lakot, ja vuonna 2002 Venezuelan kauppakamarien liiton presidentti Pedro Carmona asetettiin presidentiksi sotilasvallankaappauksen aikana. Pian sen jälkeen Chavezin kannattajat armeijassa kaatoivat vallankaappauksen, ja Chavez palasi valtaan. Häntä kritisoivat uskovat, että populistisesta retoriikasta huolimatta Chavez on väsymättä työskennellyt vahvistaakseen henkilökohtaista valtaansa, tiukentaakseen liittoutumia ulkomaisten liittolaisten kanssa, kansallistaa maan teollisuuden ja käyttää hallituksen valtaa sanellakseen muutoksia kansansa elämässä.
Hugo Chavez on jatkuvasti saavuttanut tunnettuutta maailmannäyttämöllä kritiikillään Yhdysvaltoja, erityisesti presidentti George W. Bushia ja sen liittolaisia. Hän on myös yhtynyt joihinkin 21. vuosisadan alun kiistanalaisimpiin johtajiin. Hänen “ystäviään” ovat kuubalainen Fidel Castro, Iranin Mahmoud Ahmadinejad ja Saddam Hussein hänen presidenttikaudellaan Irakissa.