Niccolò Machiavelli oli poliittinen filosofi renessanssin Italiassa. Vaikka hän oli myös muusikko, runoilija ja näytelmäkirjailija, hänet muistetaan parhaiten filosofiastaan, jonka mukaan päämäärät oikeuttavat keinot politiikassa. Sana machiavellian on nykyään tarkoittanut häikäilemättömyyttä ja manipulointia nykymaailmassa, vaikka filosofi korosti pragmaattisuutta eikä häikäilemättömyyttä. Itse asiassa Machiavellian viittasi elinaikanaan teoreettiseen poliittiseen järjestelmään, jossa valta ansaittiin eikä peritty.
Machiavelli syntyi Firenzessä 3. Samana vuonna, 1469, Firenzestä tuli tasavalta, joka syrjäytti Medicin perheen monarkiasta. Machiavelli sai neuvostossa virkan, joka käsitteli diplomaattisia ja sotilaallisia asioita, ja hänen työnsä toi hänet Ranskan ja Aragonin kuninkaallisiin tuomioistuimiin ja paavin istuimeen Roomassa. Cesare Borgia, johon filosofin uskotaan perustuvan osittain Prinssi, tuli valtaan vuonna 25.
Machiavelli vastasi Firenzen miliisistä vuosina 1503-1506. Vuonna 1512 Medicit palautettiin valtaan, ja hänet pidätettiin salaliittosyytöksistä seuraavana vuonna. Häntä kidutettiin, mutta hän lopulta vapautettiin ja vietti loppuelämänsä kirjoittaessaan yksityisellä kartanollaan aivan Firenzen ulkopuolella. Machiavelli kuoli 21. kesäkuuta 1527.
Prinsessa Machiavelli käsittelee tehokkaita tapoja saada ja ylläpitää poliittista valtaa käyttämällä esimerkkejä hänen henkilökohtaisista havainnoistaan ja muinaisista teksteistä. Kirja ei käsittele ihanteellisen hallitsijan tai hallintomuodon luonnetta, vaan keinot hallinnan saamiseksi. Filosofi korosti, että hallitsijan käyttämillä menetelmillä tulisi olla valtion hyvinvointi perimmäisenä tavoitteena, ja hän asetti rajat sille, mitä pitivät hyväksyttävinä tavoina saada valvonta. “Päämäärät oikeuttavat keinot” on hänen filosofiansa liiallinen yksinkertaistaminen. Machiavelli korosti pragmatismia ja realismia ja myönsi, että ihanteet eivät aina olleet toteutettavissa.
Machiavellin toinen merkittävä teos, diskurssi Titus Livyn kymmenestä ensimmäisestä kirjasta, pohjautui Rooman varhaiseen historiaan keskustellakseen tasavallan luonteesta ja paremmuudesta poliittisena järjestelmänä. Jotkut tutkijat pitävät tätä teosta todellisena kuvauksena hänen poliittisesta filosofiastaan kuin Prinssi.