Meher Baba, joka tarkoittaa seuraajilleen “myötätuntoista isää”, syntyi Merwan Sheriar Iranina 25. helmikuuta 1894 Punessa, Intiassa. Hän oli uskonnollinen johtaja monille Intiassa ja kaikkialla maailmassa ja väitti olevansa Avatar, joka on korkeimman olennon eli Jumalan reinkarnaatio täällä maan päällä.
Zoroastrialaiseksi kasvatettu Meher Baba eli elämänsä ensimmäiset 19 vuotta tyypillisenä intialaisena poikana. Hän oli kuitenkin erityinen poika, joka oli erittäin suosittu, älykäs, kielitaitoinen ja hyvin perehtynyt kirjallisuuteen ja uskontoon. Hän rakasti musiikkia ja krikettiä, ja se tapahtui vasta sattumalta vanhan muslimien henkisen ”mestarin” kanssa, joka herätti suudella otsaansa Meher Baban hengellisen puolen.
Seuraavien vuosien aikana Meher Baba tapasi muita intialaisia hengellisiä johtajia, jotka alkoivat muotoilla hänen hengellistä filosofiaansa. Hän jatkoi yhdeksän kuukauden paastoa, ja niin hukassa meditaatioissaan hänen täytyi lyödä päätään kivellä pysyäkseen maadoitettuna fyysisessä maailmassa. Meher Baba sai jatkuvasti seuraajia muutaman seuraavan vuoden aikana ja perusti myöhemmin Mestarin talon eli Manzil-e-Meemin Bombayen vuonna 1922. Täällä Meher Baba ja hänen seuraajansa mietiskelevät, paastosivat ja harjoittivat kuuliaisuutta Jumalan sanoille. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti ilmaisen koulun, jonka hän nimesi Prem Ashramiksi ja joka oli avoin kaikille kastista riippumatta.
Meher Baba vaikeni 10. heinäkuuta 1925 ja pysyi niin kuolemaansa asti 31. heinäkuuta 1969. Hän päätti, että koska ihminen ei ota huomioon Jumalan sanoja, hän pysyy hiljaa. Hänen hiljaisuutensa ei hidastanut hänen kasvavaa seuraajakuntaansa eikä hidastanut ”evankeliumin” leviämistä. Meher Baba matkusti laajalti Yhdysvalloissa ja Euroopassa 1930 -luvulla houkutellen julkkiksia ja vastaavia. Hänen opetuslapsensa tuottivat kuukausittaisen julkaisun nimeltä Meher Baba Journal, joka sisälsi hänen puheensa ja joka oli kirjoitettu huolellisesti hänen kanssaan tehdyn huolellisen viestinnän kautta. Meher Baban puheita painettiin viidessä osassa, jotka kattoivat hänen puheenvuoronsa vuosina 1939–1954. Viimeistä painosta, nimeltään kuudes painos, pidetään täydellisimpänä, ja sen toimitti Meher Baba itse.
Vuonna 1949 Meher Baba aloitti niin sanotun ”uuden elämän”, joka oli köyhyyttä. Hän ja muutama seuraaja matkusti ympäri Intiaa anoen ruokaa ja suojaa. Tämä oli hänen lausuntonsa siitä, että ihmisten tulisi karttaa aineellista omaisuutta ja kaikkea, mikä estäisi hengellistä valaistumista. Meher Baba horjuu julkisten esiintymisten ja matkustamisen välillä syvän yksinäisyyden aikana koko elämänsä ajan.
Hänen ydinopetuksensa viittasivat siihen, että elämän tarkoitus oli ymmärtää Jumalan ehdottomuus ja ainutlaatuisuus, joka on luontaista kaikelle. Sielut, jotka ovat jatkuvassa kehityksessä, saavuttavat ihmismuodon, missä vasta sitten he voivat saavuttaa täydellisen hengellisen tietoisuuden.
Meher Baba eli elämänsä viimeiset vuosikymmenet kahden vakavan auto -onnettomuuden kourissa ja kuoli vuonna 1969. Tähän päivään asti hän on edelleen hengellinen johtaja ja kulttuuri -ikoni monille ympäri maailmaa. Vaikka ei ole olemassa Meher Baban luomaa tai kannattamaa organisoitua uskontoa, se vaikuttaa palvontaan, jota monet tekevät päivittäin. Seuraajat pitävät vuosittain 10. heinäkuuta ”hiljaisuuspäivänä”, kun he käyttävät päivän mietiskelläkseen hengellisyyttään ja Meher Baban opetuksia.