Michel Foucault oli alkuperäinen ja vaikutusvaltainen ajattelija, joka syntyi 15. kesäkuuta 1926 Poitiersissa, Ranskassa. Hänet tunnettiin yhteiskuntatieteilijänä, filosofina ja historioitsijana.
Kuten monet ranskalaiset filosofit, Foucault’n akateeminen koulutuspaikka oli Ecole Normale Superieure, johon hän tuli 20 -vuotiaana vuonna 1946. Foucault teki vaikutuksen marxilaisuuteen ja eksistentialismiin tänä aikana, kun hän oli altistunut sekä Hegelin että Marxin filosofialle, mutta myöhemmin muuttaakseen kantaansa molempiin filosofisiin lähestymistapoihin.
Foucault tutki ranskalaisen perinteen mukaisesti tieteen historiaa ja filosofiaa, ja Georges Canguilhemin työ inspiroi häntä suuresti. Canguilhemin kautta Foucault huomasi tieteellisen historian epäjohdonmukaisuudet ja kiinnostui niistä. Hänen työnsä innoittivat myös Ferdinand de Saussuren rakenteellinen kielitieteellinen lähestymistapa sekä Jacques Lacanin psykologiset tutkimukset ja Georges Dumezilin esittämä vertailevan uskonnon protrukturalistinen tarkastelu.
Loistava tutkija Foucault työskenteli eri ranskalaisissa yliopistoissa, ennen kuin hänet valittiin 43 -vuotiaana ajatusjärjestelmien professoriksi arvostetussa College de France -oppilaitoksessa. Foucault oli poliittisesti aktiivinen ja siitä tuli vahva ääni syrjäytyneille ryhmille, kuten “mielisairaille”, jota hän halveksi, homoseksuaaleja ja vankeja. Hän perusti Groupe d’information sur les -vankiloita ja jatkoi luentoja yliopistoissa ympäri maailmaa. Vuotta ennen kuolemaansa Pariisissa aidsiin vuonna 1984 Foucault oli päättänyt hyväksyä vuotuisen opettajan tehtävän Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.
Vaikka postmodernisti Foucault erotti päättäväisesti Jean-Paul Sartren eksistentialistisesta filosofiasta, molemmat nämä ranskalaiset miehet halveksivat porvariston valtaa ja puolustivat syrjäytyneiden porvaristoryhmien poliittisia syitä.
Hulluus ja sivilisaatio, Seksuaalisuuden ja kurinalaisuuden historia ja rangaistus: Vankilan syntymä ovat monien mielestä Foucaultin vaikutusvaltaisimpia kirjoja. Hän yhdisti filosofian historialliseen retrospektiiviin.
Tieto, voima ja niiden välinen yhteys muodostavat kaiken Foucault’n työn ytimen. Foucault uskoi, että mielenhallinta on tehokkaampaa kuin fyysinen rangaistus sosiaalisen kontrollin luomisessa. Foucault korosti, että viranomaisten sosiaalinen valvonta on usein teeskennelty tieteellisen tiedon järkevänä päättelynä.
Foucault’n työ varoittaa, että se, mitä voimme pitää tietämyksenä, voi sen sijaan olla vain viranomaisten ylläpitämiä voimakkaita käsitteitä, ja nämä käsitteet voivat muuttaa käsitystämme itsestämme ja maailmasta.