Mohandas Karamchand Gandhi (tunnetaan myös laajalti nimellä Mahatma Gandhi) oli tärkeä johtaja Intiassa itsenäisyysliikkeen aikana ja vaikutti ihmisiin sekä hengellisesti että poliittisesti. Hän syntyi vuonna 1869 Porbandarissa Intian Gujaratin osavaltiossa ja kuoli vuonna 1948. 13 -vuotiaana hän oli naimisissa Kasturbain kanssa.
Mohandas Gandhin isän kuoltua vuonna 1885 hän meni Englantiin asianajajaksi. Hän läpäisi asianajajakokeen vuonna 1891 ja palasi Intiaan, missä hän huomasi, että hänen äitinsä oli kuollut hänen ollessaan ulkomailla. Vuonna 1893 hän ryhtyi työhön, joka lähetti hänet Etelä -Afrikkaan, missä Gandhi ymmärsi ensin, missä määrin rasismi on läsnä maailmassa.
Hän joutui syrjinnän kohteeksi intiaanina Etelä-Afrikassa, tunnetuin esimerkki tästä oli tapaus, jossa hän käytti ensimmäisen luokan junalippua. Valkoinen matkustaja ensimmäisen luokan alueella valitti Gandhin läsnäolosta, joten rautateiden työntekijä yritti saada hänet muuttamaan kolmannen luokan alueelle. Gandhi kieltäytyi tekemästä niin ja poistui junasta. Sitten hän alkoi järjestää intiaaneja Etelä -Afrikassa syrjinnän vastaiseksi sekä pyrkiä lisäämään tietoisuutta brittiläisestä Intian sortamisesta Intiassa.
Gandhi palasi perheineen Intiaan vuonna 1901 ja teki kiertueen maassa tutkiakseen köyhien olosuhteita. Sitten he palasivat Etelä -Afrikkaan, jonka aikana Gandhi perusti kunnat, joissa ihmiset tulivat pitämään elämänsä mahdollisimman yksinkertaisena. Hän kehitti myös satyagraha -teoriansa, joka tarkoittaa väkivallattoman vastustamista sortoa ja syrjintää kansalaistottelemattomuuden kautta. Gandhi ja hänen kasvava määrä seuraajiaan käyttivät satyagrahaa ilmaistakseen vastustuskykynsä syrjintää vastaan, mikä tarkoitti sitä, että he vastustivat väkivallattomasti jopa ruumiinvamman tai kuoleman edessä. He saivat lopulta myönnytyksen vaatimuksilleen vuonna 1914, minkä jälkeen Gandhi ja hänen perheensä palasivat Intiaan.
Siellä hän levitti satyagraha -filosofiaa ja toimi välittäjänä monissa brittien ja intiaanien välisissä kiistoissa. Tänä aikana hänestä tuli maailmanlaajuisesti tunnettu johtajana. Brittien ja intiaanien väliset yhteenotot pahenivat kuitenkin vakavasti, ja 1920 -luvun alussa Gandhi rekonstruoi Intian kansalliskongressin, josta tuli sitten itsenäisyyden voima.
Toisen maailmansodan alussa Englanti ei kyennyt täysin suojaamaan Intiaa eteneviltä japanilaisilta armeijoilta. Mohandas Gandhi pyysi Englantia ”lopettamaan Intian” ja antamaan maan huolehtia itsestään. Hän ja muut kongressin johtajat pidätettiin, ja Gandhi otti toisen usein toistuvista paastoistaan. Kun hän oli vankilassa, sekä hänen vaimonsa että hänen läheinen ystävänsä ja sihteerinsä kuolivat.
Intia sai lopulta vapauden Britannian valtakunnasta niin kovan kamppailun jälkeen vuonna 1947. Valitettavasti vuonna 1948 Gandhi ammuttiin kolme kertaa matkalla kokoukseen ja kuoli haavoihinsa. Kuolemaansa mennessä miljoonat rakastivat häntä ja tunnettiin laajalti nimillä Mahatma (suuri sielu) ja bapu (isä).