Varhaisimmissa hindulaisuuden kirjoituksissa Prajapatia pidetään lopullisena luojana. Hänen sanotaan tehneen taivaat ja maan sekä maailmankaikkeudessa elävät olennot. Ajan myötä hän liittyi erilaisiin suuriin jumaliin, erityisesti Brahmaan, Vishnuun ja Shivaan. Prajapati liittyi myös jumaluuksiin, jotka personoivat maailmankaikkeuden suurimmat voimat, erityisesti auringon ja ajan. Varhaisissa muodoissa häntä kuvattiin usein lingam -hahmona, joka istui lootusasennossa ja valmistautui synnyttämään koko luomakunnan.
Varhainen luomismyytti heittää Prajapatin melkein haluttomaksi osallistujaksi luomisen rooliin. Sanotaan, että hän oli yksin avaruudessa, ja helpottaakseen yksinäisyyttään hän jakoi itsensä kahteen erilliseen osaan: miehen ja naisen. Sitten he syntyivät ja heistä syntyi ihmisrotu. Nainen lopulta kyllästyi mieheen, ja niin hän muutti itsensä lehmäksi ja pakeni. Ihminen muutti itsensä härkäksi ja seurasi, ja taas he lisääntyivät ja loivat lehmät. Hän jatkoi väsymystä ihmiseen ja siten muuttamaan itseään ja pakenemaan, ja mies seurasi ja he synnyttivät ja asuttivat maailman. Tällä tavalla luotiin kaikki maailman eri olennot.
Prajapati esitetään usein varhaisissa tarinoissa uhrautuvaksi hahmoksi. Hänestä sanotaan Sarapatha Brahmanassa, että ”Prajapati on uhri, sillä hän loi sen omalla ilmaisullaan.” Hän on monimutkaisesti sidoksissa varhaiseen uskomukseen hindulaisuuteen, jonka mukaan kaikki luomakunta syntyi uhrausten takana ja että Prajapati luopui maailmasta luodessaan osan itsestään.
Nykymaailmassa on syntynyt Prajapatin kultti, joka pyrkii yhdistämään varhaisen palvonnan elementit kristinuskon elementteihin. Prajapatin sanotaan tässä yhteydessä olleen Jeesuksen Kristuksen ilmentymä. Kultin seuraajat uskovat, että hänen roolinsa uhraavana karitsana oli sama kuin Kristuksen.
Sanaa Prajapati, joka tarkoittaa olentojen herraa, käytettiin myöhemmässä hindulaisuudessa viittaamaan koko jumaluuksien luokkaan. Sanotaan, että ennen maailmankaikkeuden muodostumista luoja Brahma loi kymmenen erillistä Prajapatia auttamaan häntä luomisessa. Näitä voidaan tarkastella myöhemmissä sykleissä erillisinä Prajapatin ilmentyminä, ja niille annetaan nimet Atri, Angirasa, Vasishta, Bhrigu, Narada, Marichi, Pulaha, Krathu, Pulasthya ja Prachethasa.
Jokaisella näistä ilmenemismuodoista oli erityispiirteitä, ja ne esiintyvät hahmoina hindulaisuuden eri pyhissä teksteissä. Esimerkiksi Atri oli kuuluisa bardi. Hänet tunnetaan parhaiten auttamalla levittämään pyhää sanaa Aum. Toisaalta Bhrigu tunnetaan kuuluisana astrologina, ja hänet annetaan astrologisen tekstin kirjoittajana Bhrigu Samhita noin 3000 eaa.
Prajapatia käytettiin myös yksinkertaisesti myöhemmin luojajumalan Brahman otsikkona. Brahma kuin Prajapati Brahma ilmentää luovaa henkeä, joka synnytti äärettömät universumit, mukaan lukien se, jossa elämme.