Ralph Nader on kuluttaja -asianajaja, joka on viettänyt suuren osan aikuiselämästään ympäristönsuojelun parantamiseksi ja etsii yrityksiä, jotka hänen mielestään ovat vaarantaneet työntekijöidensä tai kuluttajiensa turvallisuuden tuotteillaan. Hän on tehokkaimmin kannustanut joidenkin Yhdysvaltojen valtion virastojen, kuten ympäristönsuojeluviraston, kehitystä ja vähiten tehokas joissakin muissa pyrkimyksissään, kuten kolme kertaa Yhdysvaltain presidenttiehdokkaana.
Nader on suorittanut oikeustieteen tutkinnon Harvardin lakikoulusta. Hän toimi lyhyesti armeijassa vuonna 1959. 1960 -luvun alussa hän opetti hallitusta ja historiaa Hartfordin yliopistossa, Connecticutissa.
Hänen poliittinen uransa alkoi vuonna 1964, kun Nader aloitti työskentelyn senaattorin Daniel Patrick Moynihanin, apulaistyösihteerin, parissa. Hän aloitti myös kirjailijauran, joka jatkuu tähän päivään asti. Hän on osallistunut Christian Science Monitoriin, Nationiin ja Progressive Populistiin.
1960 -luvun puolivälissä Nader lähti ensimmäiseen ”kuluttajaturvallisuus” -tehtäväänsä hyökkäämällä General Motorsiin Corvairin valmistamisesta, joka hänen mielestään oli vaarallinen. General Motors reagoi huonosti yrittämällä saada hänet kompromissitilanteisiin. He eivät koskaan menestyneet, ja Nader haastoi oikeuteen ja voitti General Motorsin yksityisyyden loukkaamisesta.
Naderin erittäin julkinen hyökkäys General Motorsia vastaan johti monet nuoremmat Yhdysvaltain kansalaiset liittymään hänen kanssaan ristiretkelle kuluttajien puolesta. Tämä aktivistiryhmä, nimeltään Nader’s Raiders, tuli tunnetuksi progressiivisesta kannastaan kuluttajien oikeuksiin. Ryhmä julkaisi lukuisia kirjoja ja tutkimuksia, jotka laajenivat eri aiheisiin.
1980 -luvulla Nader kääntyi taisteluun suuryrityksiä vastaan. Tämän jatkuvan taistelun aikana hän on perustanut monia voittoa tavoittelemattomia järjestöjä. Jotkut ovat vahtikoiraorganisaatioita, joiden tarkoituksena on torjua yritysten laajentumista ympäristön vahingoksi. Toiset edistävät naisten oikeuksia työpaikalla ja pyrkivät tarjoamaan paremman suojan internetiä käyttäville lapsille.
Nader sai kansallista ja kriittistä huomiota toisessa yrityksessään pyrkiä presidentiksi Vihreiden puolueen edustajana. Hänen ensimmäinen yritys vuonna 1996 sai alle 1% yleisön äänistä. Monet demokraattisen puolueen jäsenistä ovat kuitenkin sitä mieltä, että vuonna 2000 hän teki ratkaisevan vaikutuksen entisen varapresidentti Al Goren kampanjaan.
Vaikka Naderilla ja Gorella oli samanlainen ympäristöpolitiikka, Naderin suora puhe ja hallituksen kritiikki ansaitsivat hänelle yli 2 miljoonaa ääntä. Hyvin lähellä pidetyissä vaaleissa monet demokraatit kokevat, että hän varasti Gorelta ääniä ja lopulta maksoi hänelle vaalit. On totta, että kiivaimmin kiistettyjen osavaltioiden kokonaissummissa, jos Naderin äänet olisivat menneet Gorelle, Gore olisi voittanut vaalit.
Nader juoksi uudelleen vuonna 2004, mutta ei vihreiden puolueen edustajana. Hän ei ollut edes äänestyksessä joissakin osavaltioissa ja sai paljon vähemmän ääniä. Vaikka Kerry/Bushin vaalit olivat hyvin lähellä, hänen äänensä eivät olisi riittäneet muuttamaan vaalitulosta.
Nader jatkaa suuryritysten kriitikkona ja kuluttajien oikeuksien puolustajana. Hän on kirjoittanut yli 20 kirjaa ja vastannut monista 1970- ja 1980 -luvuilla kirjoitetuista laeista, jotka suojaavat kuluttajien oikeuksia. Hän on myös ollut jatkuva Yhdysvaltojen ja Irakin sodan kriitikko. Libanonilaisten vanhempien lapsena hän on ollut erityisen kriittinen vuoden 2006 Israelin ja Libanonin sotaa kohtaan.