Aristotelesta asti kartografit ja tutkijat epäilivät Terra Australiksen olemassaoloa – laajaa eteläistä maanosaa “tasapainottamaan” pohjoisen maamassoja. Kartat jo vuonna 1513 sisältävät mantereen, joka näyttää Etelämantereelta, vaikka tiedetään varmasti, että kukaan tuon aikakauden aikana ei olisi voinut päästä sinne aluksen tekniikalla tuolloin. Vasta vuonna 1820 kolme retkikuntaa näki Etelämantereen mantereen ensimmäistä kertaa muutaman päivän tai viikon kuluessa toisistaan. Olisi vain ajan kysymys, ennen kuin joku ehtii etelänavalle.
Ensimmäisen ihmisen, joka astui jalka Etelämantereelle, sanotaan olevan amerikkalainen John Davis, sinetöijä, joka laskeutui sinne 7. helmikuuta 1821. Vuonna 1840 Yhdysvaltain laivaston retkikunnan johtaja Charles Wilkes ylitti ensimmäisenä merkittävän maa ja ymmärtää, että uusi saari oli pikemminkin maanosa kuin vain suuri saari. Etelämantereen kaakkoisosassa nimettiin Wilkesin maa hänen kunniakseen. Vuosisadan vaihteessa Iso -Britannia lähetti kansallisen Etelämantereen retkikunnan (1901 – 1904), jota johti Robert Falcon Scott, joka perusti tukikohdan McMurdon äänelle ja oli vielä lähimpänä etelänapaa.
Ernest Shackleton, osa Scottin retkikuntaa, johti Ison -Britannian keisarillista Etelämantereen retkikuntaa (1907 – 1909) pyrkiessään ensimmäisenä saavuttamaan etelänavan ja oli vain 180 km: n päässä ennen kuin heidän täytyi kääntyä takaisin. Retkikunnan osapuolet löysivät kuitenkin ensimmäisenä magneettisen etelänavan.
Magneettisen etelän löytämisen jälkeen kilpailu todella kiristyi. Britti Robert Falcon Scott ja norjalainen Roald Amundsen purjehtivat aluksillaan Terra Nova ja Fram pyrkiessään ensimmäisenä etelänavalle. Heidän retkikuntansa järjestettiin ympäri vuoden 1911 ja alkuvuodesta 1912. Roald Amundsenin juhlat olivat ensimmäiset, jotka saapuivat etelänavalle 14. joulukuuta 1911. Heidän strategiansa mukaan otettiin 52 koiraa mukaansa ja ruokittiin koirat toisille kuollessaan. He palasivat vain 11: llä, koska nämä retket tehtiin niinä päivinä. Robert Scott saavutti etelänavan vain kuukautta myöhemmin, mutta hänen viiden hengen puolueensa menehtyi paluumatkalla Rossin jäähyllyn poikki. Nykyään Scott-Admundsenin etelänapa-asema on nimetty kahden miehen kunniaksi.