Lymfosytoosi on sairaus, jolle on tunnusomaista kohonneet määrät elimistössä olevia valkosolutyyppejä. Lymfosyyttejä on kolme päätyyppiä: luonnolliset tappajasolut, T -solut ja B -solut. Jokainen niistä on tärkeä puolustaessaan kehoa sairauksilta ja sairauksilta. Lymfosytoosi itsessään ei ole sairaus, vaan pikemminkin sairaus tai muu ongelma.
Lymfosytoosin diagnosoimiseksi aikuisen lymfosyyttimäärä on oltava yli 4,000 mikrolitraa kohti. Tyypillisesti tällä tilalla ei ole oireita, mikä tarkoittaa, että ainoa tapa diagnosoida se on verikokeiden suorittaminen.
Erilaiset infektiot ja sairaudet voivat aiheuttaa kohonneita lymfosyyttejä. Virusinfektiot ovat yleisin syy, ja rauhaskuume on yksi tärkeimmistä. Tarttuva mononukleoosi, joka tunnetaan myös yksinkertaisesti nimellä mono- tai rauhaskuume, vaikuttaa yleensä nuoriin ja nuoriin aikuisiin ja leviää veren ja syljen kautta. Yleisiä oireita ovat kurkkukipu, kuume ja väsymys.
Bakteeri -infektiot, kuten tuberkuloosi, voivat myös aiheuttaa lymfosytoosia. Tuberkuloosi on yksi tappavimmista nykyajan tartuntataudeista. Se vaikuttaa yleensä keuhkoihin, mutta se voi vaikuttaa myös verenkiertoon, keskushermostoon, urogenitaalijärjestelmään, imunestejärjestelmään, sukuelimiin sekä luut ja nivelet.
Verisairaudet, kuten krooninen lymfaattinen leukemia ja muut leukemian muodot, ovat myös mahdollisia syitä lymfosytoosiin. Kaikki leukemian muodot ovat syöpätyyppi, vaikka syöpä voi sijaita joko veressä tai luuytimessä. Tämäntyyppiset syövät tunnistetaan usein sen jälkeen, kun korkeat lymfosyyttitasot on löydetty.
Lymfosytoosin parantamiseksi on tarpeen puuttua taustalla olevaan terveysongelmaan, joka on aiheuttanut sen kehittymisen. Perussyyn parantaminen tai hoito vähentää kehon tarvetta tuottaa enemmän valkosoluja kehon suojaamiseksi sairaudelta, taudilta tai infektiolta. Ongelman käsitteleminen siihen pisteeseen, jossa lymfosyyttien määrä lasketaan normaalille tasolle, ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että taustalla oleva syy on poistettu kokonaan kehosta.