Gigabit on tietokoneissa käytettävä mittayksikkö, joka vastaa miljardia bittiä dataa. Bitti on pienin datayksikkö. Yhden merkin tekstin muodostamiseen tai tallentamiseen tarvitaan kahdeksan bittiä. Nämä 8-bittiset yksiköt tunnetaan tavuina. Näin ollen ero gigabitin ja gigatavun välillä on, että jälkimmäinen on 8x suurempi eli kahdeksan miljardia bittiä.
Tallennuskapasiteetti ilmoitetaan yleensä tavuina eikä bitteinä. Et luultavasti kuule jonkun kuvaavan 200 gigatavun asemaa 1,600 gigatavuun. Sen sijaan bittejä käytetään tyypillisesti kuvaamaan tiedonsiirtonopeuksia (DTR) tai sitä, kuinka nopeasti tiedon bitit voivat liikkua laitteiden välillä, kuten modeemit, Firewire tai Universal Serial Bus (USB) -portit.
Tietokoneiden kanssa käytettäviä kahta numeerista järjestelmää ovat desimaalijärjestelmä ja binaarijärjestelmä. Desimaalijärjestelmä laskee kilon 1000: ksi ja binaarijärjestelmä 1024: ksi. Tämä johtuu siitä, että 24 bitin tiedon tallentamiseen kiintolevylle tai tavalliselle tallennuslaitteelle tarvitaan ylimääräisiä 1000 bittiä dataa. Yksinkertaisuuden vuoksi ja kun viitataan tiedonsiirtonopeuksiin, tyypillisempi nimitys on desimaalijärjestelmä seuraavasti:
1000 bittiä = 1 kilobitti
1000 kilobittiä = 1 megabitti
1000 megabittiä = 1 gigabitti
1000 tavua = 1 kilotavu
1000 kilotavua = 1 megatavua
1000 megatavua = 1 gigatavua
Toisaalta binaarijärjestelmä, joka käyttää 1024 bittiä, käyttää myös eri terminologiaa. Kilobitista tulee kibibit; megabitti, mebabit; ja gigabit, gibibit.
Palatessamme tutumpiin desimaalimerkintöihin, lyhenteet voivat usein aiheuttaa sekaannusta. Esimerkiksi Internet -palveluntarjoaja saattaa mainostaa nopeutta 1500 kbps, kun taas potentiaalinen asiakas voi olettaa, että lyhenne viittaa kilotavuihin. Tyypillisesti tavujen mittauksia käytetään isolla kirjaimella, kuten “kBps” tai “KBps”. Jos kaikki lyhennetyt kirjaimet ovat pieniä, viittauksen tulee olla bitteihin. Kilobittiä, megabittiä ja gigabittiä voidaan kuitenkin lyhentää myös nimillä Kbit, Mbit ja Gbit.
Gigabittiä ei käytetä usein tiedonsiirtonopeuksissa, koska useimmat laitteet lähettävät tietoja hitaammilla kilo- ja megatavun nopeuksilla. Huomattava poikkeus on kuitukaapeli. Verizonin lehdistötiedotteessa, päivätty 19. marraskuuta 2007, yhtiö ilmoitti onnistuneesti lähettävänsä videolähetyksen kuitukaapelia pitkin 100 gigabittiä sekunnissa (gbps). Vertailun vuoksi nopeimpien Ethernet -verkkojen enimmäisnopeus on 100 megabittiä sekunnissa (mbps). Talvelta 2007 alkaen Verizon asentaa kuituoptisia palveluja (FiOS) kaikkialla Yhdysvalloissa televisio-, digitaalipuhelin- ja Internet -palvelujen tarjoamiseksi.
Tekniikan kehittyessä ja tiedonsiirtonopeuksien kasvaessa tavallinen tietokoneen käyttäjä oppii epäilemättä gigabitin. Siihen asti useimmat meistä pysyvät lukittuina hitaammille kilotavun ja megatavun nopeuksille odottaen innolla seuraavan esteen hyppäämistä.