Huolimattomuus tapahtuu, kun henkilö rikkoo velvollisuuttaan toiselle ja siitä aiheutuu vahinkoa toiselle henkilölle. Lääkärin huolimattomuus, jota yleensä kutsutaan “lääketieteelliseksi väärinkäytökseksi”, on erityinen ammatin laiminlyönnin muoto, jossa lääkäri hoitaessaan toimii ammattinsa hyväksyttyjen standardien alapuolella maantieteellisellä alueellaan. Tällaisten lääkärin huolimattomuusvaatimusten kallis luonne edellyttää yleensä, että lääkäreillä on ammatillinen vastuuvakuutus. Nämä kustannukset ovat myös johtaneet siihen, että lääkäreiden asianajajaryhmät lobbaavat lääketieteellisten väärinkäytösten uudistuksen puolesta.
Tyypillisessä huolimattomuusvaatimuksessa on neljä elementtiä: velvollisuus uhria kohtaan, jonka oletetaan olevan huolimaton osapuoli, velvollisuuden laiminlyönti väitetysti huolimattomalta osapuolelta, todellinen vahinko uhrille ja tällaisen vahingon on täytynyt johtua huolimattoman osapuolen rikkomisesta edellä mainitusta tullista. Lääkärin huolimattomuutta koskevan väitteen yhteydessä laiminlyönnin on sisällettävä lääkäri, joka antaa hoitoa, joka alittaa hänen ammattinsa hyväksytyt standardit. Hyväksytty hoidon taso, jonka vastaavat lääketieteen ammattilaiset tarjoavat maantieteellisellä alueella, jolla lääkäri harjoittaa, määrää yleensä tällaiset standardit. Monilla lainkäyttöalueilla on kuitenkin säädöksiä, jotka sanelevat standardit, ja näiden sääntöjen rikkominen on sinänsä huolimattomuutta – toisin sanoen lääkärin toimet rikkovat sääntöjen sääntöjä automaattisesti huolimattomuutta.
Lääketieteen ammattilaisilta edellytetään yleensä ammatillista vastuuvakuutusta lääkärin huolimattomuutta vastaan. Tyypillisesti lääkärin ammatillinen vastuuvakuutus korvaa kaikki lääkärille kohdistuneen huolimattomuusvaatimuksen kustannukset. Nämä kulut voivat sisältää asianajajan palkkiot sekä minkä tahansa kantajalle annetun palkinnon.
Lääkärin ammatillisen vastuuvakuutuksen huomattavat kustannukset ovat johtaneet lääkäreiden asianajajaryhmien edunvalvontaan lääketieteellisten väärinkäytösten uudistuksen osalta. Lääkinnällisten väärinkäytösten uudistusliikkeen tavoitteena on vaikuttaa erilaisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin, joilla pyritään hillitsemään lääkärin huolimattomuudesta johtuvien oikeudenkäyntien mahdollisia kustannuksia. Keskeinen argumentti on, että lait ovat kallellaan liian pitkälle lääkärin huolimattomuuden uhrien hyväksi.
Yksi esimerkki suositusta lääketieteellisistä väärinkäytösten uudistustoimenpiteistä, joita lääkäreiden asianajajaryhmät kannattavat, on rangaistusvahinkojen yläraja. Rangaistusvahingot – vahingonkorvaukset, jotka määrätään huolimattomille osapuolille uhrin todellisten taloudellisten menetysten lisäksi rangaistusta varten – ovat tyypillisesti suuria lääkärin huolimattomuustapauksissa, vaikka määrä riippuu laiminlyönnin törkeydestä. Lääkinnällisten väärinkäytösten uudistuksen kannattajat väittävät, että tällaisten vahinkojen rajoittaminen alentaisi pitkälti lääketieteellisen ammatinharjoittajan vastuuvakuutuksen kustannuksia, koska lääkärin huolimattomuusvaatimuksen mahdollinen myöntäminen olisi rajallista.