Aasian finanssikriisi oli taloudellisen järkytyksen aikaa, joka tapahtui monissa Aasian maissa 1990 -luvun puolivälissä. Aasian finanssikriisin syvyydet saivat maailman johtajat ilmaisemaan huolensa kriisin leviämisestä maailmanlaajuisesti, ja näitä huolenaiheita käytettiin oikeuttamaan Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) puuttuminen asiaan. Taloustieteilijät ottivat lukuisia tärkeitä oppeja tästä finanssikriisistä ja muista 1990 -luvulla eri puolilla maailmaa tapahtuneista talouskriisistä, ja kriisi korosti talouden maailmanlaajuista luonnetta.
1990 -luvun alussa taloustieteilijät ympäri maailmaa pitivät ”Aasian ihmettä”. Monet Aasian maat kokivat ennennäkemättömän nopean talouskasvun, mikä tuotti merkittävää tuottoa sijoittajille, jotka osallistuivat erilaisiin Aasian taloudellisiin pyrkimyksiin. Erityisesti Aasian kiinteistömarkkinat kasvoivat voimakkaasti, ja monet hallitukset olivat hitaita sääntelemään ja ottamaan käyttöön riskienhallintastrategioita. Tämä päätös osoittautui erittäin huonoksi.
Vuoden 1997 alussa useat valtiot ilmoittivat vähäisistä huolenaiheista taloudestaan ja valuuttojensa vahvuudesta. Useimmat sijoittajat ja taloustieteilijät uskoivat Aasian talouden pysyvän kuitenkin pohjimmiltaan vahvana, ja näihin huolenaiheisiin uskottiin vähän heinäkuuhun 1997 saakka, jolloin Thaimaan bahtti romahti dramaattisesti ja sen jälkeen valuutat monissa muissa Kaakkois -Aasian maissa. Ensimmäistä kierrosta valuuttojen nopeaa devalvointia seurasi toinen, mikä aiheutti taloudellisen epävakauden leviämisestä Thaimaasta Etelä -Korean, Indonesian, Laosin, Malesian ja Filippiinien kaltaisiin maihin.
Valuuttariskin myötä sijoittajien ja lainanantajien paniikki sekä rehottavat spekulaatiot. Keinottelijat horjuttivat entisestään Aasian taloutta, kun taas luotto- ja sijoitusrahastojen nostot aiheuttivat luottotappioita. Aasian finanssikriisiin tarttuneet valtiot tarvitsivat kipeästi pääomaa, mutta pitivät varoja yhä enempää saatavilla, mikä lisäsi talouden epävakautta entisestään. Useissa maissa talouskriisiä seurasivat poliittiset ongelmat, etenkin Indonesiassa.
Viime kädessä IMF ryhtyi suuriin pääoman infuusioihin Aasian talouden vakauttamiseksi väittäen, että Aasian finanssikriisi alkoi levitä ympäri maailmaa Aasian kauppakumppaneiden kärsiessä. Noin 18 kuukautta kriisin alkamisen jälkeen useimmat Aasian markkinat olivat suurelta osin vakautuneet ja alkaneet toipua. Yksi Aasian finanssikriisin pahimmista opetuksista oli spekulaation vaara erityisesti kiinteistöjen suhteen ja kysymys tapahtumien sarjasta, joka voisi muuttaa yksittäisen taloudellisen ongelman alueelliseksi.