Ensimmäinen kokoonpanolinja perustettiin autoteollisuuteen 20-luvun alussa. Ransom Eli Olds käytti kokoonpanolinjan varhaista versiota vuodesta 1901 lähtien Curved Dash Olds -nimellä tunnetun auton tuotannossa. Myöhemmin tätä ensimmäistä kokoonpanolinjakonseptia parannettiin käyttämällä kuljetinhihnaa Fordin autojen massatuotannossa. Ensimmäinen kuljetinhihnaa käyttävä kokoonpanolinja perustettiin Ford Highland Parkin tehtaalle Michiganissa, ja sen avulla yritys pystyi lyhentämään kokoonpanoaikaa ja tuotantokustannuksia merkittävästi.
Ensimmäisen kokoonpanolinjan käyttöönotto ratkaisi ajanhukkaa, joka aiheutui siitä, että työntekijöiden oli noudettava ja kuljetettava osia autoon, jonka parissa he työskentelivät. Liikkuvassa kokoonpanolinjassa auto siirtyi hihnaa pitkin työntekijöiden luo, jotka saattoivat pysyä paikallaan ja tehdä jokaisessa autossa töitä osat käsillä. Tämä merkitsi myös kunkin kokoonpanolinjatyöntekijän erikoistumista tiettyihin tehtäviin. Ford saattoi ylpeillä siitä, että tehtaalla kaikki liikkui, joko kuljetinhihnalla, ripustettuna yläketjuihin tai toisinaan yksinkertaisesti painovoiman vaikutuksesta. Työläiset säästyivät noutamisesta, nostamisesta ja kantamisesta.
Henry Ford ei päässyt liikkuvan kokoonpanolinjan konseptiin yhdessä yössä, vaan menetelmää kehitettiin muutaman vuoden ajan. Ajatus liikkuvasta hihnasta kerrotaan tulleen hänelle katsoessaan myllyssä viljan kuljetinhihnaa. Kokoonpanolinjan asettelun järjestämiseksi auton valmistusprosessi oli jaettava useisiin erillisiin tehtäviin. Ford käytti aika- ja liikeasiantuntijan palveluita seuraamaan työntekijöiden toimintaa ja määrittämään kuhunkin tehtävään tarvittavan ajan kokoonpanolinjalla.
Toinen tärkeä konsepti onnistuneen kokoonpanolinjan varmistamisessa oli osien standardointi. Jotta liikkuva kokoonpanolinja toimisi, minkä tahansa osan on voitava asentaa mihin tahansa autoista. Tämä tarkoitti, että osia ei enää voitu valmistaa käsin. Tarvittiin suurempaa tarkkuutta, mikä edellytti parannettujen koneiden ja leikkaustyökalujen käyttöä niiden tuotannossa.
Suurin liikkuvan kokoonpanolinjan käyttöönoton aiheuttama ongelma oli työntekijöiden ikävystyminen ja turhautuminen. Heidän työnsä koostui yksittäisistä toistuvista tehtävistä, joihin liittyi suhteellisen vähän luovuutta. Liikkuva kokoonpanolinja aiheutti myös jatkuvaa painetta jokaiselle työntekijälle suorittaa sama tehtävä vaaditussa ajassa koko päivän. Positiivista oli se, että lyhentynyt tuotantoaika ja alentuneet kustannukset tarkoittivat sitä, että työntekijöille voitiin maksaa korkeampaa palkkaa.