Special Field Order 15 oli itse asiassa sarja erityisiä kenttämääräyksiä, jotka annettiin 16. tammikuuta 1865 yhdellä numeerisella nimityksellä. Näillä kenttämääräyksillä varataan valtava karva Atlantin rannikolla etelässä vapautettujen orjien yksinomaiseen asuttamiseen, perustettiin maan uudelleenjaon ylläpitäjä ja kannustettiin vapautettuja orjia liittymään unionin armeijaan. Vaikka määräys ei kestänyt kauan, koska presidentti Andrew Johnson kumosi sen syksyllä Abraham Lincolnin murhan jälkeen, monet pitävät sitä maamerkkinä Amerikan historiassa, ja sitä käytetään usein ennakkotapauksena oikeudenkäynneissä. sisältää korvauksia orjien jälkeläisille.
Nämä kenttämääräykset antoi kenraali William Tecumseh Sherman tapaamisensa jälkeen 20 tunnetun mustan uskonnollisen johtajan kanssa Savannahissa Georgiassa. Erityinen kenttämääräys 15 oli vastaus hyvin todelliseen ongelmaan, kysymykseen siitä, mitä tehdä lukemattomien vapautettujen orjien lukumäärällä Amerikan eteläosassa. Monet näistä ihmisistä olivat liittyneet Shermanin marssiin merelle, eikä hän kyennyt huolehtimaan heistä ja epävarma siitä, mitä tehdä heidän kanssaan. Määräyksessä 15 vahvistettiin menetelmä vapautettujen orjien käsittelemiseksi ja rangaistaan myös etelää.
Tämän määräyksen mukaan Charlestonin ja Floridan Saint John’s -joen väliset maat takavarikoitiin 30 kilometriä sisämaahan ja jaettiin 48 hehtaarin lohkoihin. Mustilla perheillä oli oikeus pakettiin. Myöhemmin kenraali Sherman määräsi armeijan lainaamaan muuleja perheille maan työhön, mikä johti lauseen ”40 hehtaaria ja muuli” laajaan käyttöön Amerikan eteläosassa. Luonnollisesti tämä maa oli jo pääosin riisinviljelijöiden omistuksessa ja käytössä, mutta Sherman aikoi karkottaa heidät uudelleensijoittamisen tieltä.
Erityiskenttämääräyksessä 15 täsmennettiin myös, että prikaatikenraali Rufus Saxon hallinnoi suunnitelmaa ja käsittelee erilaiset kysymykset aina maan takavarikoimisesta uusien tekojen luomiseen mustien maanomistajille. Tämä kenttätilausten sarja oli vain yksi monista monista, jotka on suunniteltu käsittelemään jälleenrakentamiseen liittyviä vaiheittaisia ongelmia, kun amerikkalaiset yrittivät rakentaa sisällissodan repimän maan uudelleen.
Jos tämä määräys olisi pysynyt voimassa, se olisi varmasti ollut radikaali perintö. Ajatus maan takavarikoimisesta ja jakamisesta saattaa kuulostaa epäilyttävältä kommunismilta useimmille nykyajan amerikkalaisille, jopa hyvitysten yhteydessä, ja kyseisen Yhdysvaltain alueen luonne olisi epäilemättä selvästi erilainen. Useat ihmiset ovat yrittäneet haastaa oikeuteen Yhdysvaltain hallituksen orjuuteen liittyvistä korvauksista väittäen, että erikoiskenttämääräys 15 osoitti hallituksen vilpittömän uskon hyvitykseen.