Vuonna 1987 kutsuttiin koolle entisen Texasin senaattorin John Towerin johtama komissio tutkimaan väitteitä laittomasta ”aseista panttivangiksi” -suunnitelmasta, jonka silloisen presidentin Ronald Reaganin hallinto oli toteuttanut. Skandaali tuli tunnetuksi Iran-Contra-suhteena, koska se käsitteli suhteita sekä Iranin hallituksen että Nicaraguan oikeistolaisten kapinallisten kanssa. Itse asiassa Iran-Contra-asia yhdisti kaksi erillistä poliittista skandaalia yhden salaisen sateenvarjon alle.
Vuonna 1983 libanonilainen terroristijärjestö Hizbollah otti panttivangiksi 30 länsimaalaista, joista puolet tusinaa amerikkalaista. Kun suorat neuvottelut heidän vapauttamisestaan katkesivat, Reaganin hallinto alkoi etsiä ratkaisua tavanomaisten diplomaattisten tai sotilaallisten kanavien ulkopuolella. Yksi tällainen ratkaisu sisälsi epätoivoisesti tarvittavan sotilastarvikkeen myynnin Iranille, joka on Hizbollahin läheinen liittolainen veriseen sotaan Irakin kanssa. Vastineeksi aseista Iran suostuu painostamaan Hizbollahia vapauttamaan panttivangit vahingoittumattomina.
Tämä alkuperäinen suunnitelma ei toiminut suunnitellusti, ja Hzbollah piti edelleen kiinni suurimmasta osasta panttivankeja. Koska Yhdysvallat oli lailla kielletty myymästä aseita Iranille, toinen suunnitelma käytti Israelia välivaiheena. Myös tämä suunnitelma epäonnistui. Reaganin hallinto toivoi toimivaa ratkaisua ja pyysi apua kansalliselta turvallisuusvirastolta (NSA). NSA muotoili uuden strategian aseiden toimittamiseksi Iranille ja asetti everstiluutnantti Oliver Northin vastuulleen tämän salaisen suunnitelman toteuttamisen koordinoinnista. Niinpä siemenet siitä, mikä muuttuisi Iran-Contra-asiaksi, kylvettiin.
NSA: n suunnitelma sisälsi rohkean ja oikeudellisesti kyseenalaisen päätöksen korottaa Iraniin myytyjen aseiden hintaa panttivankien vapauttamiseksi. Aluksi Iran kieltäytyi maksamasta aseiden merkittävää korotusta, mutta myöhemmin suostui, kun tajusi, että muita myyjiä ei ollut tulossa. Aseiden myynnistä Iranille kerätyt ylimääräiset varat käytetään myöhemmin rahoittamaan toista Nicaraguassa jo käynnissä olevaa hanketta.
Daniel Ortegan johtama vasemmistolainen hallitus hallitsi Nicaraguaa rautaisella nyrkillä, ja Reaganin hallinto tuki oikeistolaisia Contra-taistelijoita, jotka pyrkivät kukistamaan sen. Contran suora rahoitus olisi kansainvälisen oikeuden vastaista, mutta Contra -taistelijat eivät pystyisi kestämään hyökkäyksiä ilman taloudellista apua. Iran-Contra-asian tämän kriittisen osan aikana Oliver North päätti Valkoisessa talossa ja NSA: ssa olevien esimiestensä hiljaisella hyväksynnällä siirtää ylimääräiset rahat Iranin aseiden myynnistä Contra-kapinallisiin Nicaraguassa.
Tarkat tiedot siitä, miten nämä laittomat ”aseita panttivangit” ja Contra-kapinallisten rahoitus toteutettiin, eivät ehkä koskaan ole tiedossa, koska North, hänen sihteerinsä Fawn Hall ja muut jäsenet tuhosivat myöhemmin useita Iran-Contra-asiakirjaan liittyviä asiakirjoja. Reaganin hallinnosta. Monet Iranin ja Contran välisiin asioihin suoraan osallistuneista virkamiehistä erosivat häpeällisesti tai irtisanottiin.
Torni-komission Iran-Contra-asiaa koskevan tutkinnan aikana presidentti Reagania kuulusteltiin hänen henkilökohtaisista tiedoistaan NSA: n suunnitelmista. Reagan kiisti kategorisesti osallisuutensa salaisen asekaupan suunnitteluun tai hyväksymiseen. Hänen virheellinen muisti kuitenkin aiheutti julkista kiistaa. Reagan vihjasi, että hänen varapresidenttinsä George HW Bush saattoi olla läsnä tietyissä kokouksissa, joissa keskusteltiin Iran-Contra-asian yksityiskohdista. Itse Oliver Northin todistuksesta tuli silmiinpistävää televisiotapahtumaa, vaikka hän väitti, ettei muista mitään lukuisia yksityiskohtia hänen salaisesta toiminnastaan.