Lawrence tai Larry, Summers on yhdysvaltalainen taloustieteilijä, joka toimi Bill Clintonin valtiovarainministerinä. Vuonna 2008 hän liittyi presidentti Barack Obaman siirtymävaiheen talousneuvottelukuntaan. Vuonna 1991 Larry Summers liittyi Maailmanpankkiin toimimaan pääekonomistina. Siellä ollessaan hän kirjoitti nyt surullisen kuuluisan Larry Summersin muistion, jossa käsiteltiin saastumista ja sen seurauksia kehitysmaissa.
Larry Summersin muistio on nimi, joka on annettu sekä henkilökunnan kirjoittamalle muistioon että muistioon lisätty sivu. Itse Larry Summersin muistio ei ole koskaan julkistettu, mutta kirjailija Lant Pritchett on keskustellut siitä hieman julkisesti. Se näyttää puhuneen lähinnä siitä, että tuolloin Maailmanpankin aggressiivisesti harjoittamalla vapaakauppapolitiikalla olisi todennäköisesti kielteinen vaikutus monien kehitysmaiden ympäristöön, joihin niitä sovellettiin. Larry Summers allekirjoitti tämän muistion, mutta todellinen tarina oli sivussa.
Larry Summers -muistion sivuuttaminen aiheutti valtavan kohun koko kehitysmaailmassa. Se pani merkitsemättä sanomalla merkille, että itse asiassa oli ankarasti taloudellisesti järkevää viedä enemmän saastumista kehitysmaihin. Larry Summersin muistio ehdottaa, että “likainen teollisuus” olisi vietävä “vähiten kehittyneisiin maihin” kolmesta syystä:
Ensinnäkin käytettävien terveyskustannusten mittaamisessa tarkastellaan saamattomia tuloja, jotka ovat aiheutuneet siitä, että mahdolliset työntekijät ovat sairaita tai heikommin työkykyisiä. Tämän mittauksen perusteella Larry Summersin muistio toteaa, että halutaan, että kansakunta, jolla on alhaiset palkat, kärsisi terveyskustannuksista. Koska maat, joilla on korkea palkka, menettäisivät suuren määrän taloudellista valtaa jokaisen sairauden vuoksi toimintakyvyttömän työntekijän osalta, Larry Summersin muistion mukaan teollisuus, joka voi aiheuttaa tällaisen sairauden, olisi siirrettävä matalapalkkaisiin maihin. Se kiteyttää tämän siististi seuraavasti: “Mielestäni taloudellinen logiikka, joka perustuu myrkyllisen jätteen lastaamiseen alhaisimman palkan saaneeseen maahan, on moitteeton, ja meidän pitäisi kohdata se.”
Toiseksi Larry Summersin muistiossa todetaan, että monet kehitysmaat ovat itse asiassa saastuneita verrattuna kehittyneisiin maihin. Koska sen mukaan saastumiskustannukset kasvavat eksponentiaalisesti korkeammilla tasoilla, on järkevää työntää suuria saastumismääriä alueille, joilla niitä on vähän tai ei lainkaan ja joiden kustannukset ovat näin ollen merkityksettömät. Siinä mainitaan Los Angeles ja Mexico City alueina, jotka ovat niin saastuneita, että lisääminen vahingoittaisi niitä suunnattomasti.
Lopuksi Larry Summersin muistio väittää, että puhtaan ympäristön halu liittyy väestön tuloihin. Se huomauttaa, että pienituloisilla väestöillä on pienempi mahdollisuus selviytyä ikään, jolloin tiettyjä sairauksia, kuten eturauhassyöpää, voi esiintyä, ja siksi ihmiset kehittyneessä maailmassa kärsivät enemmän teollisuudesta, joka lisää eturauhassyövän mahdollisuutta. Samalla se toteaa, että suuri vastustus saastumista vastaan on esteettisistä syistä, ja esteettisesti houkuttelevan ilman halu on köyhien väestöryhmien jäsenille vähemmän tärkeä kuin varakkaiden väestöjen.
Larry Summersin muistion vuotamisen jälkeen vuonna 1992 sitä vastustettiin voimakkaasti. Brasilian ympäristöministeri kirjoitti tuolloin häpeällisen kirjeen Summersille, jossa hän pyysi eroamaan tehtävästään Maailmanpankissa, ja viittasi kirjeen logiikkaan, joka osoitti tuhoisan ajattelutavan joidenkin taloustieteilijöiden keskuudessa. “Perustelusi ovat täysin loogisia, mutta täysin hulluja.”