Toisen maailmansodan aikana Adolf Hitler järjesti suunnitelman kaikkien juutalaisten hävittämiseksi Saksasta ja Euroopasta. Kun työleirit ovat jo käynnissä ja pogrommit ovat jo käynnissä kaikkialla Saksassa ja muissa Euroopan maissa, natsien johto tapasi Wannsee -konferenssissa keskustellakseen siitä, kuinka lopulta hävittää koko Euroopan juutalaisuus ja pantiin lopulta täytäntöön suunnitelmassa, jota Hitler kutsui ”lopulliseksi ratkaisuksi Juutalainen kysymys. ” Holokausti oli tämän suunnitelman viimeinen vaihe, vaikka se ei alkanut siellä. Hyvin ennen tuhoamisleirien alkua juutalaiset joutuivat voimakkaaseen syrjintään, väkivaltaan ja pakkotyöhön.
Hitlerin hallinnon aikana Saksan juutalaiset kokivat jo tukahduttavia käytäntöjä ja loukkaavia hyökkäyksiä. Pogromit – joukkomurhat ja juutalaisia vastaan suunnatut mellakat – olivat yleisiä natsi -Saksassa, ja juutalaisia karkotettiin järjestelmällisesti vallan asemista kaupan ja hallinnon alalla. Nämä olivat Hitlerin lopullisen ratkaisun ensimmäiset askeleet, ja vaikka Hitler itse ei hyväksynyt järjestäytymättömiä ja kaoottisia pogromeja, hän ei juurikaan estänyt niitä. Antisemitismin ilmapiirin kasvaessa kaikkialla Euroopassa juutalaiset pakotettiin ahtaisiin ja likaisiin gettoihin. Tämä oli jälleen yksi askel kohti Hitlerin lopullista ratkaisua.
Kun natsijohto kokoontui Wannsee -konferenssissa keskustelemaan lopullisesta ratkaisusta, Einsatzgruppen eli natsien tappamisryhmät olivat jo tappaneet lähes miljoona juutalaista. Heidän menetelmänsä olivat kuitenkin tehottomia, joten natsijohto päätti, että heidän oli keksittävä tehokkaampia tapoja säilyttää lopullinen ratkaisu. Tuhannet juutalaiset kamppailivat pysyäkseen hengissä nälän ja köyhyyden, ylikuormituksen ja natsijoukkojen lisääntyneen väkivallan edessä getoissa, mutta tämä oli myös tehoton tapa tuhota juutalaisia. Lopullisen ratkaisun arkkitehdit päättivät pakottaa juutalaiset työ- ja tuhoamisleireille ja luoda siten tehokkaan järjestelmän sekä juutalaisten tuhoamiseksi että talouden elvyttämiseksi halpoilla työntekijöillä.
Vaikka ensimmäiset tuhoamisleirit rakennettiin vasta vuonna 1941, siitä keskustellaan, kun Hitler päätti suunnitelmastaan juutalaisten hävittämiseksi kokonaan. Koska Lopullinen ratkaisu tapahtui vaiheittain 1930 -luvun alussa, on vaikea määrittää, milloin Hitlerin suunnitelma alkoi toteutua. Siitä huolimatta lopullisen ratkaisun viimeiset vaiheet tapahtuivat tuhoamisleireillä juutalaisten järjestelmällisellä ja jatkuvalla tappamisella kaasukammion, ampumajoukon, pakkotyön tai muiden epäinhimillisten keinojen kautta. Tätä viimeistä vaihetta-itse holokaustia ja tuhoamisleirejä-pidetään suurelta osin prosessin päättyneenä eli niin sanotussa lopullisessa ratkaisussa. Juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu epäonnistui Hitlerin kukistamisen ja tuhoamisleirien vapauttamisen jälkeen, mutta vasta ennen kuin valtavia vahinkoja oli tapahtunut ja yli kuusi miljoonaa juutalaista oli tapettu.