Pasha oli korkea virkamies tai sotilas upseeri Osmanien valtakunnan puitteissa, valtava imperiumi, joka kesti yli 600 vuotta eri muodoissa. Sanaa kuullaan edelleen kunnianosoituksena joillakin alueilla, jotka olivat aiemmin osa ottomaanien valtakuntaa, erityisesti Egyptissä ja Turkissa, vaikka sillä ei ole enää muodollista merkitystä. Ottomaanien historian opiskelijat voivat myös tuntea ”pashan” käytön kunnia -asiana, aivan kuten englanninkielinen sana ”lordi”.
Eräässä historian vaiheessa ottomaanien valtakunta hallitsi valtavaa osaa Lähi -idästä, Pohjois -Afrikasta ja osista Etelä -Eurooppaa. Valtava valtakunta vaati monimutkaista byrokratiaa toimiakseen sujuvasti, ja pashat olivat vain pieni osa ottomaanien valtakunnan monimutkaista poliittista rakennetta. Ensimmäinen maailmansota merkitsi ottomaanien valtakunnan loppua, koska se jaettiin sopimuksella vihollisuuksien päätyttyä.
Alun perin pasha oli korkea -arvoinen upseeri. Sulttaani oli ainoa henkilö, joka pystyi myöntämään tämän arvonimen, ja se oli varattu erityisen arvokkaille armeijan jäsenille. Ottomaanien sijoitusjärjestelmän sisällä pasha oli beyn tai aghan yläpuolella, mutta visiirin alapuolella. Pashan arvo antoi haltijalle tiettyjä etuoikeuksia vaakunassaan ja seremoniallisissa argaloissaan, aivan kuten englantilaisen Peeragen eri riveissä on erityisiä koristeita ja koristeita.
Ajan myötä sulttaanikunta alkoi tarjota pasan arvoa korkeille alueviranomaisille tai sen tuomioistuimen jäsenille, joita se halusi kunnioittaa. Valvotut väestöt voivat kutsua siviilivirkamiehiä “pasaksi” kunnioituksen merkkinä, vaikka heillä ei olisi tätä arvoa. Toisin kuin lännessä, ottomaanien valtakunnalla ei ollut perinnöllistä aatelistoa; ihmisten täytyi ansaita rivejään saavutuksillaan, ja eri kunnianosoituksia käytettiin viittaamaan arvokkaiden ihmisten lapsiin.
Kun ottomaanien valtakunta hajosi vuonna 1922, erilaiset yhteiskunnalliset uudistukset johtivat ”pashan” lopulliseen poistamiseen virallisena nimikkeenä vuoteen 1934 mennessä. Monet kunnioittavat Turkin kansalaiset kuitenkin käyttivät termiä edelleen, ja se kestää ikääntyneiden turkkilaisten keskuudessa. Egyptissä oli pastoja vuoteen 1953 asti, vaikka ne olivat huomattavasti heikompia kuin ennen.