Pitkä kävely viittaa nimenomaan armeijan pakotettuun marssiin Navajo -kansalta kotimaastaan Länsi -Uudesta Meksikosta, Arizonasta, Utahista ja osittain Coloradosta, varaukseen New Mexicon kaakkoisosassa. Suurin osa pitkästä kävelystä pakotetuista navajoista kerättiin Arizonan Fort Defiancen ympärille. Muutama pakeni Grand Canyoniin, mutta armeija pakotti yli 8000 ihmistä muuttamaan Fort Sumnerin ympärille.
Pitkä kävely seurasi sekä armeijan että navajojen toistuvia vihollisuuksia. Jälkeenpäin ajateltuna sopimusten rikkominen ja julmuudet olivat yleensä Yhdysvaltojen puolella. Fort Defiancen Navajo -hyökkäykset tehtiin pääasiassa sen jälkeen, kun he eivät olleet kunnioittaneet sopimuksia tai armeijan erityisiä väkivaltaisuuksia. Vuoteen 1861 mennessä allekirjoitettiin sopimus Navajo -maan kunnioittamisesta ja suojelemisesta. Tätä rikkoi lähes välittömästi New Mexicon vapaaehtoinen miliisi, joka hyökkäsi Navajo -leireille ja tuhosi maatiloja ja omaisuutta.
Vaikka Kit Carson liittyy yleensä Long Walkiin, kenraali James Carlton tilasi Long Walkin. Kenraali Canby liittyy myös ajatukseen siirtää Navajo -väestö, jotta molemmat puolet eivät ryöstäisi. Kit Carson valvoi kuitenkin ensin pitkää kävelyä tuhoamalla suuren osan navajojen maasta, omaisuudesta ja asunnoista sääntöjen noudattamiseksi.
Monien pitkä kävely vuonna 1863 kesti yli 20 päivää. Arvioiden mukaan 200-300 ihmistä kuoli Long Walkilla. Jotkut sanovat, että yksi ihminen kuoli jokaista mailia kohti 300 kilometrin matkalla. Siirto oli alun perin suunniteltu noin 482.80 henkilölle, joten Long Walkin selviytyjiä oli vähän maata. Lisäksi se ei ollut viljelymaa, johon navajo oli tottunut, vaan anteeksiantamaton maa. Navajo -kertomukset puhuvat veden katkerasta mausta ja maan julmuudesta.
Seuraavien kuukausien aikana pellon puute ja huono vesi vaikuttivat nälkään ja sairauksiin vähentäen entisestään Navajo -väestöä. On arvioitu, että siihen mennessä kun navahot pystyivät palaamaan kotimaahansa vuonna 1868, täysi neljännes pitkän kävelyn suorittaneista navajoista oli kuollut vaikeuksiinsa uudessa maassaan.
Maan puutteen vuoksi monet uskovat, että navajo -heimo tuli läheisemmäksi. Intiaani -väestönä he ovat menestyneet paremmin kuin useimmat heimomaiden pitämisessä ja niiden kasvattamisessa. Pitkä kävely on kuitenkin muisto epätoivosta ja surusta sekä Navajoille että amerikkalaisille.