Muinaisen Rooman valtakuntaa ei aina hallinnut kaikkivoipa keisari, mutta valta jakautui huomattavien sotilasjohtajien, kunnianhimoisten poliitikkojen ja Kreikan poliittisiin ihanteisiin perustuvan lainsäätäjän kesken. Kun Augustus Caesar otti keisarin tai keisarin arvon ja vallan, vallan hierarkia muuttui kohti nimellistä hallitsijaa, joka hallitsi sekä armeijaa että senaattia, niin paljon kuin se oli mahdollista noina myrskyisinä ja väkivaltaisina aikoina.
Keisarilla oli myös militaristisempi praetorin titteli, aivan kuten nykyaikaista presidenttiä pidetään myös ylipäällikkönä. Koska praetor oli jatkuva poliittisten ja sotilaallisten opportunistien kohde sekä ulkomailla että kotimaassa, kokeneiden sotilaiden eliittiryhmä kutsuttiin muodostamaan Praetorian Guard. Vartijan ensimmäinen ja ainoa uskollisuus oli sille praetorille, jolla oli valta tuolloin.
Praetorian Guard -yksiköiden suojeluksessa keisari oli vapaa kävelemään senaatin salien tai Rooman kaduilla pelkäämättä murhaa tai väkivaltaista yhteenottoa. Jos keisari halusi vierailla kaukaisessa taistelupaikassa, lähetettiin automaattisesti suuri vartija. Vaikka yksittäisiä pretoriaanikaartia pidettiin edelleen hyvänä sotilaina, heidät säästettiin yleensä etulinjan taistelutehtävistä, kun he olivat palveluksessa.
Kun Rooman valtakunta alkoi murentua, useat pretoriittikaartin jäsenet alkoivat kuitenkin käyttää omaa poliittista lihastaan. Tiukka uskollisuus keisaria kohtaan tuli toissijaiseksi huolenaiheeksi, kun vartijajäsenet pyrkivät omiin poliittisiin tavoitteisiinsa tai ruokkivat poliittisten “koneiden” moottoria, joka pyrki kukistamaan nykyisen empiirisen hallitsijan. Korruptio levisi, mikä sai ainakin yhden keisarin, Konstantinuksen, määräämään sen hajottamaan kokonaan.
Roomalaisen valtakunnan aikana Praetorian Guardin jäseniä voitaisiin parhaiten verrata nykyaikaiseen sveitsiläiseen vartioon, joka suojelee paavia tai legendaarisia ranskalaisia muskettisotureita, jotka lupasivat pysyvän uskollisuutensa Ranskan kuninkaalle. Pretoriaanikaarti saattaisi jonain päivänä suorittaa rutiininomaisia suojelutehtäviä keisarin yksityisissä tiloissa, sitten tukahduttaa sisällissodan tai nostaa piiritetyn säännöllisen armeijan etuvartion.