Sopeutuminen ihmisen kasvojen kanssa on UNICEFin vuoden 1987 raportin nimi, jossa kritisoitiin yleisiä rakenteellisia sopeutusohjelmia. Siinä keskityttiin ohjelmien kielteisiin vaikutuksiin kehitysmaiden terveyteen ja koulutukseen ja syytettiin ohjelmien roolista kehitysmaiden vahingoittamisessa. Sopeutuminen ihmisen kasvojen kanssa oli uraauurtavaa, koska se oli yksi ensimmäisistä laajalti suosituista ja arvostetuista kritiikeistä rakenteellisten sopeutusohjelmien järjestelmässä, joka siihen asti oli käytännössä kiistaton.
Sekä Maailmanpankki että Kansainvälinen valuuttarahasto käyttävät kehitysmaissa rakenteellisia sopeutusohjelmia varmistaakseen, että maat pystyvät täyttämään taloudelliset velvoitteensa näitä instituutioita kohtaan. Niitä vaaditaan yleensä mailta lainan saamisen edellytyksenä, ja niiden käyttöä on vuosien saatossa kritisoitu eri tahoilta, koska ne ovat lopulta haitallisia kansakunnille, joita he yrittävät auttaa.
Ihannetapauksessa rakenteelliset sopeutusohjelmat auttaisivat siirtämään maan kohti finanssipoliittista vastuuta ja tasapainoa ilman kielteisiä seurauksia. Tosielämässä monet rakenteelliset sopeutusohjelmat ovat kuitenkin johtaneet maita vieläkin kohti rahoitusvakautta ja usein köyhtyneet maiden köyhiä ryhmiä niin, että heidän elämänsä vaarantuu.
Rakenteellisia sopeutusohjelmia vastaan on esitetty useita kritiikkiä, joista Sopeutus ihmisen kasvot -paperissa esitetyt ovat vain tunnetuimpia. Yksi tällainen kritiikki on, että rakenteelliset sopeutusohjelmat edellyttävät usein muutoksia, jotka riistävät kansalta sen suvereniteetin, jolloin IMF ja Maailmanpankki voivat päättää kansallisesta politiikasta. Toinen on se, että strategioita noudatettaessa tällaisesta suoraan finanssipoliittisesta näkökulmasta muut huolenaiheet, kuten ympäristö, jätetään sivuun, mikä johtaa kansakunnan luonnonvarojen pitkäaikaiseen heikkenemiseen.
The Adjustment With Human Face -paperissa kritisoitiin erityisesti sitä, miten rakenteelliset sopeutusohjelmat vaikuttivat sosiaalialaan, erityisesti terveyteen ja koulutukseen. Koska useimmat rakenteelliset sopeutusohjelmat sisälsivät budjettien tasapainottamista ja alijäämämenojen poistamista ja vaativat investointeja useille teollisuus- ja kauppa -aloille, sosiaalialalla tehtiin usein suuria budjettileikkauksia. Kouluohjelmat, terveysohjelmat, ympäristöohjelmat ja erilaiset sosiaaliturvajärjestelmät poistettiin tai niitä vähennettiin vakavasti. Tämä säästöpolitiikka aiheutti monissa maissa elinajanodotteen ja elämänlaadun lyhenemistä ja äärimmäisissä tapauksissa väkivaltaisia levottomuuksia.
Samalla kun kritisoimme kritiikkiä, Adjustment With Human Face oli viime kädessä joukko poliittisia suosituksia, ei suora hyökkäys, mikä on osa sitä, mikä teki siitä niin voimakkaan. Käyttäen kymmenen tapaustutkimusta eri kansakunnista, Adjustment With a Human Face -ohjelma esitti ideoita rakenteellisten sopeutusohjelmien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi ja esitti toimivia malleja päivittäisten ihmisten elämän parantamiseksi sopeutuvissa maissa. Viime kädessä sopeutuminen ihmisen kasvojen kanssa johti siihen, että sekä IMF: ssä että Maailmanpankissa tehtiin perusteellinen muutostyö, ja rakenteelliset sopeutusohjelmat korvattiin lopulta suurelta osin köyhyyden vähentämistä koskevilla strategia -asiakirjoilla, jotka hyödyntävät voimakkaasti lainaa ottavan maan panosta. itse.