Varhain aamulla 2. tammikuuta 2006 räjähdys räjäytti Sagon hiilikaivoksen Upshurin piirikunnassa, Länsi -Virginiassa. Räjähdys, joka tuntui yli viiden mailin päässä Buckhannonin kaupungissa, romahti osan kaivoksesta, ansaan yhden kaivostyönjoukon ja välttäen kapeasti toista. Pölyn poistuttua yksi kaivosmies kuoli ja 12 jäi loukkuun raunioiden alle. Seuraavien kahden päivän aikana kaikki paitsi yksi jäljellä olevista kaivostyöläisistä antautuisivat hitaasti hapenpuutteeseen, kun yhteisö katsoi avuttomasti.
MSHA: n pelastusryhmät vastasivat Sagon kaivoksen onnettomuuspaikalle vasta neljä tuntia räjähdysten jälkeen. Illalla kello 10 asti yhä kiihtynyt väkijoukko katsoi MSHA: n suorittamaa testausta, mutta ei tehnyt mitään pelastamiseksi. Tieto siitä, että korkeat hiilimonoksidipitoisuudet haittasivat pelastusyrityksiä, lohdutti hyvin vähän myrkyllisten kaasujen pilviin jääneiden työntekijöiden ystäviä ja perheenjäseniä. Seuraavien 00 tunnin aikana pelastusyritykset olivat ajoittaisia, ja ne päättyivät 24. tammikuun aamuna löydettyihin 12 kaivosmiehen ja vakavasti loukkaantuneen eloonjääneen jäänteisiin.
MSHA: n pelastusyritysten tehottomuus yhdistettynä pitkäaikaiseen kaunaan United Mine Workers Associationin (UMWA) kanssa johti useisiin oikeudellisiin kiistoihin ryhmien välillä Sagon kaivoksen katastrofin jälkeisinä kuukausina. Jopa sen jälkeen, kun UMWA: lle oli laillisesti myönnetty oikeus osallistua räjähdyksen syytutkimukseen, edustajilta evättiin pääsy moniin asiakirjoihin ja haastattelukirjoituksiin. UMWA on edelleen vahvasti eri mieltä virallisesta selityksestä, jonka mukaan räjähdys johtui salamaniskusta kaivoksen sisäänkäynnille. Tämä isku oletettavasti sytytti taskun metaanikaasuja räjähdyspaikalla. Koska mainittu metaanitasku suljettiin 2 kilometriä kaivoksen tunneleita pitkin ja yli 3.2 metrin syvyyteen, monet pitävät selitystä epätyydyttävänä.
Muutaman tunnin kuluttua Sagon kaivoksen katastrofista pieni Länsi -Virginian yhteisö tulvi kansallisista ja kansainvälisistä tiedotusvälineistä. Näitä toimittajia, jotka eivät olleet tottuneet Länsi -Virginian maaseudun kulttuurinormeihin, pidettiin invasiivisina, töykeinä ja epäsympaattisina. Kuilu paikallisten ja tiedotusvälineiden välillä tuli ylittämättömäksi, kun levitettiin virheellisiä ilmoituksia, että 12 kaivostyöläisestä löydettiin elossa. Tämän tuskallisen emotionaalisen pettymyksen jälkeen alueen toimittajat kohtasivat usein avointa vihamielisyyttä.
Kansainvälinen tiedotusvälineiden huomio johti pieniin muutoksiin miinojen turvallisuuslakeihin, mutta ei todellisia suuria muutoksia. Merkittävin vaikutus oli kaivoksen sulkeminen, joka avattiin uudelleen alle kolme kuukautta Sagon kaivoksen katastrofin jälkeen. Kaivos sulki ovensa pysyvästi lisävuoden jälkeen viitaten voittojen puutteeseen. Paikalliset pitivät kaivoksen uudelleen avaamista pyhäinhäväistyksenä, ja Wolf Run Mining Companyn oli lopulta vaikeaa suorittaa täysi kaivostoiminta ilman työntekijöitä.
Kaksitoista Länsi -Virginian poikaa menetettiin Sagon kaivoksen katastrofissa: Tom Anderson, 39; Terry Helms, 50; Marty Bennett, 51; Martin Toler Jr., 51; Marshall Winans, 50; Junior Hamner, 54; Jessie Jones, 44; Jerry Groves, 56; James Bennett, 61; Jackie Weaver, 51; Fred Ware Jr., 58; ja David Lewis, 28. Randal McCloy Jr., ainoa Sagon romahduksesta selviytynyt, kamppaili katastrofin fyysisten ja emotionaalisten kuormien kanssa, ei pystynyt palaamaan töihin.