Mikä oli Varsovan kansannousu?

Toisen maailmansodan aikana Saksan natsi -armeija piti Varsovaa, Puolaa vastarinnan keskipisteenä juutalaisten laajentumissuunnitelmia ja kansanmurhaa vastaan. Saksa oli miehittänyt Puolaa useita vuosia vuoteen 1944 mennessä, jolloin Varsovan kapina tapahtui. Hieman yli kahden kuukauden ajan Puolan vastarintaliikkeen armeija alkoi taistella saksalaisia ​​vastaan ​​yrittäessään vapauttaa Varsovan Saksan miehityksestä. Vaikka natsit yleensä karsivat Varsovan kansannousun, tapahtuma oli tärkeä Puolan ja Neuvostoliiton välisten sodanjälkeisten suhteiden muokkaamisessa, ja sillä oli vaikutuksia sen lyhyen kuusikymmentäkolmen päivän jälkeen.

Puolan vastarintaliikkeen armeija oli suunnitellut Varsovan kansannousua jo jonkin aikaa ennen varsinaista tapahtumaa. Heidän tavoitteenaan oli pyrkiä kohti Puolan vapautumista, mutta myös edistää Puolan suvereniteettia sodanjälkeisenä aikana. Kuten Puolan joukot näkivät, Varsovan kapinan avain olisi Länsi -liittoutuneiden joukkojen, mukaan lukien Yhdysvallat ja Iso -Britannia, osallistuminen. Varsovan kapinan lähestyessä kävi ilmi, että liittoutuneet eivät saavu Puolaan ajoissa osallistuakseen taisteluun. Sen sijaan Neuvostoliiton armeija olisi lähempänä ja pystyisi paremmin auttamaan taistelussa.

Neuvostoliitot kieltäytyivät osallistumasta Varsovan kansannousun suunnitteluun ja toteuttamiseen, mutta rasittivat entisestään puolalaisten ja neuvostojen välistä jo heikkoa suhdetta. Kun puolalaiset ja neuvostoliitot taistelivat yhteistä vihollista – saksalaisia ​​vastaan ​​- heidän yhtäläisyytensä päättyivät. Puolan vastarintaliikkeen armeija halusi asettaa Puolan sodanjälkeiseen vapauteen itsenäisenä kansana, jolla oli demokraattinen hallitus länsimaisempaan malliin. Neuvostoliitot halusivat perustaa kommunistisen, neuvostoliittoa suosivan hallituksen, joka vastaisi heidän tarpeitaan Euroopassa sodanjälkeisenä aikana. Tämän ideologisen ristiriidan ja muiden perustavanlaatuisten erojen vuoksi puolalaiset ja neuvostoliitot eivät muodostaneet liittoa.

Kesällä 1944, kun Neuvostoliiton armeija ylitti Puolan rajan hyökkäysmatkalla saksalaisia ​​vastaan, Puolan vastarintaliikkeen armeija aloitti Varsovan kansannousun. Ensimmäisten päivien aikana Puolan armeija onnistui saamaan hallinnan suurimman osan kaupungista. He olivat kuitenkin alivalmistuneita, ja he kohtasivat monia vastoinkäymisiä, joista tärkein oli Neuvostoliiton joukkojen poissaolo. Kapinan oli tarkoitus kestää vain muutama päivä, mutta taistelut kesti sen sijaan viikkoja. Vaikka tuki lopulta saapui, se ei ollut tarpeeksi merkittävä kapinan onnistumiseksi. Saksalaiset saivat vahvistuksia ja työnsivät takaisin puolalaisia ​​vastaan, ja siitä seurasi umpikuja. Kapina päättyi lopulta katoamissotaan, jossa saksalaiset olivat ylivoimaisia.