Vuoden 1980 kesäolympialaisten boikotointi oli useiden länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen, johtamien Moskovan kesäpelien boikotointi. Boikotin järjestäjät väittivät vastustavansa Neuvostoliiton hyökkäystä Afganistaniin ja ilmoittaneet, että he eivät lähettäisi urheilijoita kilpailemaan vuoden 1980 kesäkisoissa, ellei Venäjä vetäisi joukkojaan. Vuonna 1984 Neuvostoliitto kosti ja boikotoi Los Angelesin olympialaisia, ja Venäjään liittyi useita itäblokin maita.
Vuoden 1980 boikotointi oli erittäin mielenkiintoinen tapahtuma olympialaisten historiassa, ja jotkut ihmiset pitävät sitä käännekohtana olympialaisten historiassa. Vielä tänäkin päivänä olympialaisten ei pitäisi olla täysin politiikasta vapaita, ja ne toimivat neutraalina kohtaamispaikkana maailman lahjakkaimmille urheilijoille kilpaillakseen, seurustellakseen ja oppiakseen lisää toisistaan ja kulttuureistaan. Valitessaan boikotoida olympialaisia osallistuvat maat toivat tapahtumaan poliittisen puolen, ja sen seurauksena politiikan poistaminen olympialaisista on ollut vaikeaa.
Venäjän hyökkäys Afganistaniin tapahtui vuonna 1979, ja se kohtasi huomattavaa vastustusta lännestä, erityisesti Yhdysvaltain presidentistä Jimmy Carterista. Carter ilmoitti aikovansa kannustaa boikotoimaan tulevia olympialaisia, ja muut länsimaiset liittolaiset seurasivat esimerkkiä. Kansainvälinen olympiakomitea vastusti, että hallituksilla ei ole valtaa kansallisiin olympiakomiteoihinsa ja että näiden komiteoiden on päätettävä, lähetetäänkö urheilijoita olympialaisiin vai ei. Carter kosti uhkaamalla peruuttaa Moskovaan kilpailevien urheilijoiden passit, ylistäen amerikkalaista asennetta vuoden 1980 kesäolympialaisissa.
Useat vuoden 1980 kesäolympialaisten boikotointiin osallistuneet maat, mukaan lukien Yhdysvallat, kieltäytyivät lähettämästä urheilijoita kilpailuun ja ilmoittivat, että muita rangaistaan, jos he päättävät osallistua kansallisen lipun alle. Useat muut maat ilmoittivat tukevansa boikottia, mutta eivät rankaisisi urheilijoita, jotka halusivat matkustaa Moskovaan. Tämän seurauksena useiden maiden urheilijat marssivat olympialipun alla kansallisten lippujensa sijaan, ja olympialaulu soitettiin heidän mitaliseremonioidensa aikana.
Jälkeenpäin ajateltuna vuoden 1980 kesäolympialaisten boikotti ei ollut kovin järkevä poliittinen tai sosiaalinen liike, ja jotkut kriitikot uskoivat, että muut diplomaattiset kanavat olisivat voineet olla tehokkaampia kanavia keskustelulle Afganistanin tilanteesta. Boikotti loi myös ennakkotapauksen ja nosti esiin tulevien olympiaboikottien kysymyksen.