Termiä “Warren Court” käytetään usein kuvaamaan aikakautta, jolloin Yhdysvaltain korkein oikeus oli tuomari Earl Warrenin johdolla. Tämä nimikkeistö viitatessaan korkeimpaan oikeuteen on hyvin yleinen, joten ihmiset käyttävät myös termejä, kuten “Rehnquist Court”, “Burger Court”, “Taft Court” jne. päätöksiä tehtiin. Monet pitävät Warrenin tuomioistuinta yhtenä erottuvimmista ja merkittävimmistä korkeimmista tuomioistuimista, ja monet sen tekemät päätökset kaikuvat edelleen Yhdysvalloissa.
Kun ylituomari Earl Warren nimitettiin alun perin korkeimpaan oikeuteen, ihmiset luulivat hänen olevan konservatiivi, joka jatkaa konservatiivisten arvojen ja tavoitteiden tukemista. Hän osoittautui kuitenkin hieman villi kortiksi, ja hänen johdollaan korkeimman oikeuden painopiste siirtyi omistusoikeuksista henkilökohtaisiin oikeuksiin, ja päätökset perustuivat yhtä paljon eettisiin arvoihin kuin oikeuskäytäntöön. Tuomioistuin osoittautui myös aika radikaaliksi aikalaisten silmissä, vaikka monet ihmiset pitävät päätöksiä itsestäänselvyytenä tänään.
Warrenin tuomioistuimessa, joka kesti vuosina 1953–1969, tehtiin useita päätöksiä kansalaisoikeuksien ja -vapauksien aloilla sekä oikeus- ja liittovaltion areenoilla, jotka kaikki vahvistettiin tuomioistuimen päätöksillä. Yksilön oikeuksia korostettiin voimakkaasti uraauurtavilla päätöksillä, kuten Miranda -päätös ja Gideon v.
Kansalaisoikeuksien alalla Warrenin tuomioistuin hylkäsi erilliset mutta tasavertaiset lausekkeet, yritti torjua segregaatiota ja tuki muita kriittisiä kansalaisoikeustapauksia. Siinä edistettiin myös kansalaisvapauksia, jotka ovat nykyään laajalti hyväksyttyjä, kuten oikeutta yksityisyyteen, ja siinä korostettiin kirkon ja valtion erottamista samalla kun puolustettiin voimakkaasti oikeuksien lakia. Myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin luonne Yhdysvalloissa muuttui radikaalisti, ja monien arvostelijoiden mielestä tuomioistuin meni liian pitkälle yrittäessään suojella yksilöiden oikeuksia.
Aikana, jolloin ylituomari Earl Warren valvoi korkeinta oikeutta, monet kriitikot – lakimiehistä presidentteihin – kiistivät tuomioistuimen päätökset. Nämä päätökset ovat kuitenkin pysyneet voimassa, ja monissa tapauksissa niistä on tullut niin integroituneita yhteiskunnan rakenteeseen, että amerikkalaiset ovat hämmästyneitä kuullessaan, että heidän itsestäänselvyytensä pitävät oikeudet on kerran kiistelty.