3G -standardi on tietoliikennetyökalujen ja -järjestelmien standardi. Ryhmä nimeltä International Telecommunications Union määrittelee nämä standardit ja sen, mitä ne tarjoavat matkaviestintäyhteisölle. Kansainvälinen televiestintäliitto eli ITU perustettiin vuonna 1865 Kansainväliseksi lennätinliitoksi, ja sillä on edelleen johtava rooli kansainvälisten standardien kehittämisessä osana YK: n infrastruktuuria.
Tällaisen tietoliikennestandardin piiriin kuuluvat viestintätyypit sisältävät langattomat puhelut ja langattoman tiedonsiirron. Internet -yhteyttä tarjoavat Palm -laitteet tukevat myös samoja tietoliikennestandardeja. 3G -standardi takaa näille järjestelmille tietyn tilavuuskapasiteetin sekä siirtonopeudet ja muut operatiivisen käytön näkökohdat.
Osa 3G -standardista on tarkoitettu siirtonopeudelle. 3G -standardi tarjoaa 14 megabittiä sekunnissa nousevassa linkissä ja 5.8 megabittiä laskevassa linkissä. Megabitti tiedonsiirtoyksikkönä vastaa yhtä miljoonaa bittiä. Ylös- ja alasuuntaiset linkit ovat satelliittilähetyksen termejä. Uplink on signaali, joka kulkee maasta satelliittiin, ja alasuuntainen linkki on signaali, joka tulee alas loppukäyttäjälle.
Langattoman tietoliikenteen 3G-standardit ovat 3-luvun keksintö. Ensimmäinen 2001G -verkko otettiin käyttöön Japanissa vuonna 3. Siitä lähtien useat yhdysvaltalaiset teleyritykset ovat ottaneet käyttöön 4G -tekniikkaa ennen siirtymistä XNUMXG -standardipalveluihin.
Yksi yleinen 3G -palvelun tyyppi on WiMAX. WiMAX -tekniikka mahdollistaa “viimeisen mailin” lähetyksen loppukäyttäjälle. Tässä yhteydessä “viimeinen kilometri” voi itse asiassa viitata pidempiin etäisyyksiin, jolloin WiMAX -palvelu ottaa signaalin langallisen lähetyksen viimeisestä lähimmästä kohdasta.
Käytännössä 3G -vakiopalvelu tarjoaa enemmän langattomien viestintälaitteiden käyttäjille. Palvelutyypit, jotka eivät olleet aiemmin toteutettavissa, ovat nyt yleisiä nopeampien ja luotettavampien langattomien tiedonsiirtopalvelujen kanssa. Näitä ovat mobiilitelevisio, videoneuvottelut ja muut palvelut, jotka riippuvat valtavasta tiedonsiirrosta.
Vaikka 3G -standardi tarjoaa tietyn tiedonsiirtonopeuden, kuten edellä mainittiin, kriitikot huomauttavat, että käytännön sovelluksiin liittyvien tekijöiden vuoksi käyttäjät eivät voi aina olla varmoja datavirran tasaisesta nopeudesta. Kuluttajaryhmät tutkivat, miten ITU ja siihen liittyvät ryhmät edistävät yhdenmukaisuutta 3G -standardin kanssa. Muut 3G -standardin arvostelijat huomauttavat, että useat kansainväliset standardien tunnistukset ovat luoneet eräänlaisen “sekoitetun” standardin, mukaan lukien Yhdysvalloissa sijaitsevat CDMA ja UMTS, vallitseva järjestelmä Euroopan ja Japanin markkinoilla. Tulevaan työhön 4G: n ja muiden uusien järjestelmien parissa sisältyy todennäköisesti enemmän määritelmää tietoliikennestandardin parametrien selventämiseksi.