4G -verkko on langattoman matkaviestinnän neljäs sukupolvi. Verkoston yleisenä tavoitteena on tarjota kattava ja turvallinen verkkoviestintäratkaisu, jolla on paljon nopeammat tiedonsiirtonopeudet kuin aiemmilla sukupolvilla. Vaikka kehitys oli vielä kesken, perusta 3G -palvelun päivittämisestä 4G -palveluun alkoi 21. vuosisadan alussa, kun yritykset alkoivat ottaa käyttöön uutta tekniikkaa. Uusia standardeja, kuten WiMax ja Long Term Evolution (LTE), on kutsuttu 4G: ksi, vaikka niiden tilasta keskustellaan jonkin verran.
4G -tekniset tiedot
4G-verkon erityispiirteet on suunnattu korkealaatuiseen palveluun ja nopeaan tiedonsiirtonopeuteen. Tämän standardin prioriteetteja ovat parempi vastaanotto, vähemmän pudotettua dataa ja nopeampi tiedonvaihto. Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU), joka valvoo langattomien verkkojen standardeja, on todennut, että uuden sukupolven hyväksyminen edellyttää huomattavia parannuksia multimediaviestipalveluihin, mukaan lukien videopalvelut.
4G vaatii tiedonsiirtonopeuden vähintään 100 megabittiä sekunnissa, kun käyttäjä liikkuu suurilla nopeuksilla, kuten junassa, ja yhden gigabitin sekuntinopeudella kiinteässä asennossa. ITU vaatii myös nopeita siirtoja verkkojen välillä ilman palvelun keskeytymistä tai signaalin katoamista. 4G -verkon puhelimien on myös käytettävä Internet Protocol (IP) -tekniikkaa tiedonsiirtoon pakettien kautta perinteisten puhelinmenetelmien sijaan.
Edistyminen kohti 4G: tä
4G -verkon kehittämiseen on perustettu erilaisia työryhmiä. Varhainen kehitys tähän tekniikkaan kuuluu WiMax, joka on nopeampi versio langattomasta tiedonsiirrosta kuin WiFi® -verkot. LTE on toinen tekniikka, joka parantaa vanhempia 3G -järjestelmiä, mutta kumpikaan standardi ei täysin täytä ITU -tiedonsiirtonopeuksia.
Molemmat on kuitenkin merkitty 4G -verkkoiksi, mikä on aiheuttanut sekaannusta ja kiistoja. Koska molemmat menetelmät käyttävät IP -paketteja ja ovat osoittaneet merkittävää parannusta 3G -standardeihin verrattuna, ITU on hyväksynyt niiden merkinnän 4G: ksi. Tämä riippuu siitä, että WiMaxin ja LTE: n kehittäjät pyrkivät täyttämään viralliset 4G -standardit, mitä he ovat edelleen tehneet.
Päivitys 3G: stä 4G: ksi
3G -verkon yleinen käyttöönotto eri puolilla maailmaa kesti lähes vuosikymmenen. ITU aikoo ottaa 4G -verkon käyttöön maailmanlaajuisilla markkinoilla tehokkaammin ja oikea -aikaisemmin. 2G: n ja 3G: n välillä tehdyt parannukset vaativat huomattavia parannuksia mobiililaitteiden laitteistoihin, kun taas yritykset ovat kehittäneet monia älypuhelimia, joita käytetään 3G -verkoissa, jotta ne olisivat yhteensopivia uusien 4G -standardien kanssa. Huoli vakaudesta ja turvallisuudesta on kuitenkin hidastanut kehitystä, koska palveluntarjoajat haluavat varmistaa, että ne suojaavat asiakkaidensa tietoja.
Varhaiset verkot ennen 4G: tä
Ensimmäinen langaton verkko, joka tunnetaan nimellä 1G, perustettiin 1980 -luvulla. 2G otettiin käyttöön 1990 -luvun alussa, jotta tiedonsiirtokanavaa kohden tapahtuisi enemmän lähetyksiä. 3G: n perusta luotiin 1990 -luvun lopulla, ja se toteutettiin suurimmassa osassa maailmaa 21. vuosisadan alussa. Vaikka 3G -verkko salli ensimmäisenä multimediasovelluksia, 4G -verkko lupaa ottaa tämän perustekniikan käyttöön ja vahvistaa sitä merkittävästi.