Yksinkertaisesti sanottuna ääretön verbi on sellainen, joka ei muutu sen aiheen perusteella, jota se vastaa. Esimerkiksi verbiä “pelaaminen” pidetään äärettömänä verbinä. Henkilö voisi sanoa, että hän pelaa, he pelaavat, minä pelaan tai me pelasimme, ja verbi pysyy samana. Verbi, kuten “pelata”, ei kuitenkaan pysy samana, eikä sitä pidetä äärettömänä verbinä. Se muuttuu sen aiheen mukaan, jolla sitä käytetään: me pelaamme, he pelaavat, hän pelaa ja hän pelaa.
Joillakin kielillä verbimuodot muuttuvat riippuen aiheesta, johon verbi liittyy. Henkilö voi esimerkiksi sanoa jotain: “Pidän kalasta”. Ei olisi kuitenkaan oikein, jos hän sanoisi: “Hän pitää kaloista.” Tämä johtuu siitä, että sana “kuten” on äärellinen verbi, ja oikea tapa tehdä tämä lausunto on sanoa: “hän pitää kalasta”. Ääretön verbi on kuitenkin äärellisen verbin vastakohta, koska se ei muuta muotoja sen aiheen perusteella, jota se vastaa. Henkilö voi sanoa rakastavansa, he rakastavat, me rakastamme ja minä rakastan muuttamatta verbin muotoa.
Usein ääretön verbi esiintyy sanalla “to”. Esimerkiksi “rakentaa” on ääretön verbi. Henkilö voi sanoa, että hän haluaa rakentaa talon, hän haluaa rakentaa talon, he haluavat rakentaa talon tai me haluamme rakentaa talon. Sitä vastoin sanaa rakentaa ei pidetä äärettömänä verbinä. Yksilö voi sanoa, että minä rakennan, sinä rakennat tai me rakennamme, mutta kun hänen täytyy käyttää häntä aiheena, verbin muodon on muututtava niin, että hän rakentaa tai hän rakentaa, joten tämä verbi on todella rajallinen.
Vaikka henkilö ei heti tiedä, onko verbi äärellinen vai ääretön, hän voi yleensä löytää, mihin kategoriaan se sopii, vain kokeilemalla sitä puheessa tai kirjoittamisessa. Hän voi esimerkiksi aloittaa sanalla “tehty” ja käyttää sitä useiden eri aiheiden kanssa määrittääkseen, onko se äärellinen vai ääretön. Jos hän päättää, ettei hän voi käyttää sanaa eri aiheiden kanssa muuttamatta sitä, se ei ole ääretön verbi. Tämä voi kuitenkin olla hyödyllistä vain ihmisille, jotka tuntevat kyseisen kielen. Kieliopiskelijoilla voi olla vaikeuksia huomata eroa, koska he eivät ehkä voi helposti päättää, mikä käyttö on oikein.